Voihan kuumuus
Pv 23: Le Casset - Entre les Aygues 34 km, nousua 1422 m, laskua 1380 m
Luksusleirissä nukutti hyvin. Soliseva puro vieressä luo sopivan unettavan tasaisen äänen, johon on helppo nukahtaa. Puron vierellä leiriytyessä voisi odottaa teltan olevan aamulla märkä kondessivedestä, mutta tällä kertaa se oli aivan kuiva. En ole vieläkään keksinyt oikeaa kaavaa jolla päätellä missä kondenssia tulee ja missä ei.
Tunnin kävelyn jälkeen saavuin Monetierin kylään, joka oli hieman reitiltä sivuun. Piti päästä kauppaan hakemaan lisää ruokaa, olin kaupan ovella juuri sopivasti kahdeksalta kun se aukesi. Ostin vain lounastarpeet, koska iltapäivällä olisi taas mahdollisuus käydä kaupassa. Monetieristä alkoi taas jo tavaksi muodostunut tonnin nousu. Onneksi näin aamulla ei ollut vielä niin kuuma ja polkukin kiemurteli pitkään puiden varjossa. Tapasin matkan varrella nuoren ranskalaismiehen, joka käveli viimeistä päiväänsä Tour des Ecrinsillä. Rupateltiin hetki ja hän oli sitä mieltä, että tämä reitti on paljon vaikeampi kuin Tour de Mont Blanc. Jää nähtäväksi.
Nousun päällä ohitin hiihtokeskuksen hisseineen. Ravintolan terassilla joku jo touhusi rantatuoleja järjestykseen, mutta totesin olevan liian aikaista limutauolle. Lähdin laskeutumaan pitkää alamäkeä, mutta heti löydettyäni puron, pysähdyin lounastauolle. Tuore leipä avokadolla ja paikallisella juustolla maistui taivaalliselle, tällä jaksaisi seuraavaan kylään asti helposti. Suodatin vettä vesipulloihin ja lähdin jatkamaan alaspäin. Lämpötila nousi sitä mukaa kun pääsin alemmas, hiki virtasi. Onneksi lähes kaikissa kylissä on vesihanat, joista saa pullot täytettyä ilman suodattamista. Samalla kastelin paitani ja lippikseni ihanan viileässä vedessä. Kuumuus sai minut haaveilemaan suihkusta, edellisestä oli jo useampi päivä. Jospa menisinkin seuraavassa kylässä leirintäalueelle, että pääsisin peseytymään.
Vallouisen leirintäalue oli täynnä. Ei tilaa edes yhdelle pienelle teltalle. Voi rähmä. Kylän toinen leirintäalue oli suljettu, koska se oli aikaisemmin kesällä pahasti tulvineen joen varrella. Päätin jäädä kylään pariksi tunniksi, kävisin kaupassa ja odottaisin että olisi hieman viileämpää. Kun viiden jälkeen lähdin jatkamaan matkaa, vastaani tulikin suljettu polku. Punavalkoiset nauhat oli vedetty polun alkupään eteen ristikoksi, mutta ilman mitään selvitystä syystä. Oli kuitenkik helppo päätellä, että koska polku seurasi jokea, että reitti oli tuhoutunut tulvissa. Onneksi tien toisella puolella oli pieni tie, joka sekin oli suljettu, mutta lähdin kuitenkin kokeilemaan onneani.
Pieni tie yhdistyi myöhemmin isompaan, jolla oli liikennettäkin. Tiesin, että minun on jatkettava tie loppuun, ennen kuin voin leirityä. Tie nousi tasaisesti ylöspäin ja päättyi vihdoin noin 7 km päässä kylästä. Löysin leiripaikan läheltä jokea, tarkistin vielä varmuuden vuoksi sääennustaan sateiden varalta, ettei uusi tulva vie minua ja telttaani. Ukkoskuurot ovat täällä uskomattoman voimakkaita, vesi joissa nousee hetkessä ja silloin ei kannata olla rannalla telttailemassa. Missään ei näkynyt ketään, joten kävin joella kunnon pesulla. Kylmä vesi viilensi ihanasti ja pesun jälkeen olo oli niin raikas kuin se voi näissä oloissa olla. Taas sain nukahtaa tasaiseen veden kohinaan.
Tässä voi täyttää vesipullon ja lainata vaikka kirjan
