Viiden solan päivä

Pv 24: Entre les Aygues - Lac de Vallonpierre 29,2 km, nousua 2348 m, laskua 1698 m

Aamukahvia nauttiessa oli jotenkin huono fiilis edellisen päivän säädöistä johtuen. Onneksi tämä tunne kaikkosi nopeasti kun lähdin liikkeelle ja puurtamaan "aamutonnia" kohti ensimmäistä solaa. Matkalla tapasin lauman laiduntavia aaseja, joista muutama tuli uteliaana moikkaamaan minua. Kukaan ei voi lla huonolla tuulella rapsuteltuaan isokorvaisia aaseja.

Polku vain jyrkkeni noustessaan ylös päin, ja kun vihdoin näin viimeisen solaan nousevan osuuden, piti hetki zuumailla että tuonneko oikeasti? Siinä zuumaillessa huomasin, että solasta on tulossa alas ihmisiä, eli on siinä jonkunlainen polku oltava. Juuri solan alla oleva jyrkin kohta oli liukuvaa hiekkaa ja liuskaista mustaa kiveä yhden jalan levyisellä polulla, jonka vieressö tietysti oli laakson pohjalle päättyvä pudotus. Vastaantulevien ohittaminen oli jyrkässä rinteessä aikamoista taiteilua, mutta onnistui. 2761 m korkea Col de L'aup Martin on Tour des Ecrinsin korkein kohta. Siitä polku jatkui hieman alempana traversella korkeuskäyrien mukaisesti seuraavaan Pas de Cavalen solaan. Tämäkin polku oli välillä ihan olematon ja askeleet piti asetella rinteessä huolella.

Solan toisella puolella pidin lounastauon ja mutustin kaksi isoa pätkää patonkia juustolla ja chorizolla. Tiesin, että 1000 metrin alamäki päättyi refugelle, jossa odottaisi kylmiä virvokkeita. Puoleen päivään mennessä olin siis jo noussut JA laskeutunut 1000 metriä, eli limonadi oli hyvin ansaittu. Olisi pitänyt kysyä mitä siinä limonadissa oli, koska iltapäivätonni seuraavaan solaan nousi kuin itsestään. Maisemat vaan paranivat metri metriltä, ylhäällä jouduin monta kertaa pysähtymään ihaillakseni joka suunnassa kohoavia vuoria.

Majalta lähtiessä polun vieressä oli ollut lampaista ja laumanvartijakoirista varoittava kyltti. Siinä oli kuvat koirista ja niiden nimet, joita pitäisi käyttää koirat kohdatessa. Lammaslauma näkyikin vastakkaisella vuoren rinteellä, mutta sen verran kaukana, että lumiläntillä makaava vartikoira tyytyi vain tuijottamaan minua vahtipaikaltaan.

Ylitin Col de la Valetten (2668 m) ja Col de Gouiran (2575 m), sekä vielä Col de la Vallonpierren (2600 m). Korkeuserometrejä tulikin tälle päivälle ihan reippaasti, mutta ilmeisesti treeni on alkanut toimia koska sekä ylä- että alamäki tuntui helpolta. Viimeisen solan jälkeen laskeuduin Refuge de Vallonpierrelle, jonka lähettyville pystytin telttani. Majan vieressä oli pieni järvi, jonka toisella puolella kohosi upean näköinen vuori La Sirac. Alue on ilmeisesti suosittu kiipeilypaikka, majalla pyöri paljon porukkaa kiipeilyvarusteita kanniskellen. Päivän kruunasi kylmä olut järven rannalla nautittuna.