Luksusmajoitus
PV 23: Deng (1890m) - Namrung (2650m)
Heräsin viideltä siihen että sänky notkui. Se johtui siitä että naapurihuoneen saksalaiset olivat hereillä ja liikkuivat huoneessaan eli sänkyni alla olevien lattialautojen toisessa päässä. Noh, johan se oli aika herätä muutenkin.
Kirkas aamu paljasti taas muutamia uusia vuorenhuippuja, joita ei edellisenä päivänä pilvien takia näkynyt. Aamupala vähän viivästyi, koska ihmisiä nukkui majatalon joka nurkassa, myös ruokailuhuoneen lattialla. Seurueemme pääsi kuitenkin lähtemään liikkeelle taas ensimmäisten joukossa heti seitsemän jälkeen.
Polku oli oikein mukavaa kävellä, leveää ja helppoa baanaa. Toisinaan jouduimme ylittämään maanvyörykohtia, joista kannattaa mennä yli aina niin nopeasti kuin voi. Matkantekoa hidasti välillä vastaan tulevat muulijunat. Ne olivat käyneet viemässä kauppalastinsa ylempänä oleviin kyliin ja palasivat nyt alas "tyhjinä". Eläimiä väistäessä pitää aina muistaa hypätä ylärinteen puolelle, ettei tule vahingossakaan tönäistyksi jyrkänteeltä alas. Näitäkin kuulemma sattuu aina välillä.
Nousimme pikkuhiljaa yli 2000 metriin, mutta vieläkin tarkeni oikein hyvin kävellä t-paidassa. Jossain 2200 metrin yläpuolella metsä yhtäkkiä muuttui täysin. Aikaisemmin ympärillämme oli ollut vain lehtipuita ja pusikkoa, nyt metsässä kasvoi taas valtavia mäntyjä ja oksilla roikkui naavaa. Bongasimme muutaman languurinkin.
Puoli tuntia ennen aiottua määränpäätä, Namrungin kylää, pysähdyimme tauolle uuden näköisen majatalon eteen. Levikkeellä olevasta myyntikojusta meille annettiin maistiaiseksi omenatilan mehua, ja se oli niin herkullista, että oli pakko ostaa iso lasillinen. Samassa kojussa oli myös myytävänä paikallisia käsitöitä, ostin sieltä mukaan villapipon, koska olin pari päivää aikaisemmin hukannut oman piponi. Se jäi todennäköisesti Jagatin majataloon peiton alle. Olen yleensä todella tarkka varusteistani, kaikkea mukana olevaa tarvitaan! Siksi olinkin hyvin vihainen itselleni pipon hukkaamisesta, se oli tosi hyvä Superyellow:n merinovillainen pipo.
Namrungin kylässä kaikki majatalot näyttivät aikaisempia hienommilta. Majoituimme Namrung Guesthouseen, jossa huoneet olivat kivoissa "parimökeissä". Pihalla oli erittäin hyvän näköinen kasvimaa ja suihkukin lämpeni aurinkopaneelin avulla. Huoneessa on sähkövalot ja jopa pistoke. Tähän asti useimmissa majataloissa Manaslu Circuitilla on ollut tarjolla maksullinen wifi. Ensimmäisessä paikassa maksoin siitä ja ensin se toimikin hyvin, mutta kun tupa oli täynnä ja kaikilla puhelimet, siihen se loppui. Enää en viitsi edes yrittää.
Illalliseksi syömäni "chilly" momot, eli paikalliset taikinanyytit oli pyöritelty paistamisen jälkeen chilikastikkeessa ja olivat taivaallisen hyviä. Nyt kömmin täyden vatsani kanssa makuupussiin ja suljen korvani tulpilla ulkona haukkuvilta koirilta.
Matka jatkui kohti auringon valaisemia vuoria. Meidän reittimme kääntyi niiden edestä vasemmalle, oikealla on Tsum-laakso.
Ensimmäistä kertaa näin miten riippusiltojen perustukset on tehty. Aika jykevältä näyttää.
Saapumassa Namrungiin
Namrungin kylä. Kuvassa olevalla naisella on korissaan vauva päiväunilla.
Namrung guesthouse