Helppoa ja mukavaa

PV 22: Jagat (1400m) - Deng (1890m)

Taisimme olla ensimmäiset aamupalalla, yksi japanilainen pariskunta tuli syömään vähän meidän jälkeen. Huomaa että täällä muut vaeltajat ovat vasta aloittaneet reissunsa kun nukkuvat pitkään. Meillä on ollut vuoristorytmi jo pitkään, eli kahdeksalta nukkumaan ja viideltä ylös. Seitsemältä olimme jo lähdössä kun suurin osa vasta kömpi huoneistaan.

Tänään oli leppoisa päivä. Polku oli helppoa kävellä eikä ollut mitään suuria ylä- tai alamäkiä. Nousua tuli 20 km matkalla noin 1000 metriä, eli sama mikä ollaan monesti noustu vain muutaman kilometrin matkalla. Laakson rinteet tuntuvat vain jyrkkenevän, mitä ylemmäs etenemme. Tänään matkalla oli taas upeita vesiputouksia, joista laskeutuva vesisumu viilensi mukavasti. Phillimin kylässä pysähdyimme kahdelle eri tarkistuspisteelle, joissa tarkastettiin meidän vaelluslupamme sekä Naran opaslisenssi.

Noin neljän tunnin kävelyn jälkeen ohitimme risteyksen, josta kääntyi polku Tsum-laaksoon. Olisin kovasti halunnut käydä sielläkin, mutta nyt aika ei riitä. Siellä on muun muassa useita buddhalaisia luostareita ja koko laakso on julistettu "väkivallattomaksi" alueeksi, eli siellä ei tapeta eläimiä ollenkaan.

Lounaalle pysähdyimme hyvin vaatimattoman näköiseen ravintolaan, joka tuntui olevan enemmänkin paikallisille kuin turisteille suunnattu. Mutta jestas mitkä dal bhatit meille siellä tarjoiltiin! Taas vähän erilainen kuin muissa paikoissa ja todella herkullinen. Etenkin mausteiset pikkelöidyt retiisit olivat sekä minun että Dylanin suosikkeja.

Perillä Dengin kylässä olimme puoli kolmelta iltapäivällä. Muita vaeltajia ei vielä ollut, mutta paikka kuulemma tulisi täyteen. Kävin kylmässä suihkussa ja siirryin sitten ravintolan puolelle juomaan teetä. Pikkuhiljaa alkoi saapua lisää ihmisiä ja joitain tuttujakin naamoja edellisestä yöpaikasta. Satuimme samaan pöytään yhden uusi-seelantilaisen vaeltajan kanssa, joka oli juuri tullut Tsum-laaksosta. Seuraamme liittyi myös serkukset, joista toinen asuu Kanadassa ja toinen Amerikassa.

Oli oikein rattoisa ilta, ihan mukava olla välillä taas "turistipolulla" niin tapaa uusi ihmisiä ympäri maailmaa.

Päivä alkoi kiveltä kivelle hyppelyllä. Taisi siellä olla siltakin, mutta Nara tuntuu valitsevan aina nämä “nopeimmat” reitit

Aasivarikko

Lupien tarkastuspiste

Tämä vesiputous ei millään mahtunut vaakakuvaan.

Maanvyöryalueiden poikki kannattaa aina mennä vikkelästi

Edellinen
Edellinen

Luksusmajoitus

Seuraava
Seuraava

Manaslu Circuit