Viimeinen vaelluspäivä
PV 29: Bimthang (3600m) - Dharapani (1860m)
On vähän päässyt venymään tämä blogin päivitysprojekti syksyn vaelluksen jäljiltä, kun reissussa ei ollut oikein yhteyksiä sen tekemiseen ja kotona taasen alkoi heti työt ja treenit. Tässä nyt kuitenkin tulee vihdoin vaelluksen viimeinen päivä.
Bimthangissa aamu oli todella kylmä, maa oli valkoinen ja lämpötila reippaasti pakkasen puolella. Aurinko ei vielä paistanut laakson pohjalle, joten lähdimme liikkeelle hengitys höyryten ja kaikki mahdolliset kerrokset päällä. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen auringonsäteet löysivät meidät ja saimme alkaa vähentämään vaatetta. Pian tulimme puurajaan ja matka jatkui sammaleisessa peikkometsässä. Lumihuippuiset vuoret jäivät pikkuhiljaa taakse, vähän väliä piti kurkata taakse päin ja tarkistaa, vieläkö ne näkyvät. On aina vähän haikeaa laskeutua vuorilta alas, kun ei tiedä milloin pääsen sinne taas uudestaan. Toisaalta on myös ihanaa laskeutua kylmyydestä kohti lämpimämpiä seutuja ja hapekkaampaa ilmaa.
Askel oli keveä kun laskeuduimme yhä vain alaspäin nyt jo melko leveää polkua. Goan kylässä pysähdyimme lounaalle majataloon, jossa oli todella viehättävä piha lepotuoleineen. Sinne olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Tästä alkoi myös tie, jolla ei kylläkään vielä ollut autoja, koska alempana Tiljen kylässä olisi ensin pitänyt päästä joen ylitse, eikä siltaa ollut kuin jalankulkijoille. Nämä ratkaisut täällä teiden rakentamisen suhteen ovat kyllä välillä mielenkiintoisia. Miten ja miksi tämä tie on tänne ylipäänsä tehty, kun ei sinne saada autoja ennen kuin on silta? Alempana näimme tien poskessa romuttuneen kauhakaivurin, joka oli ilmeisesti jäänyt maavyöryn tai ison kiven alle ja ohjaamo oli aivan rutussa. Toivottavasti sisällä ei ollut ketään onnettomuuden sattuessa.
Manaslu Circuit päättyy Dharapanissa sen yhdistyessä Annapurna Circuitiin. Tässä kohtaa on ennen ollut riippusilta, mutta maanvyöry oli vienyt sen mennessään ja tuhonnut samalla useamman rakennuksen jotka olivat Marsyangdi-joen rannalla. Jouduimme siis kiertämään pari kilometriä ekstraa päästäksemme joen yli autoille tarkoitettua siltaa pitkin. Dharapanissa majoituimme Kangaroo Lodgeen ja tilasimme ensimmäisenä popcornia ja isot oluet. Tänään oli ollut kilometreissä matkan pisin päivä, 22 kilometriä. Kovin lyhythän sekin on jos vertaa niihin matkoihin mitä pitkillä vaelluksilla normaalisti keskimäärin kävelen, mutta Himalajalla vaeltaminen on vähän erilaista. Yksin olisin tullut koko edellisen kolmen viikon pätkän huomattavasti nopeammin, se vähän harmittaa. Mutta oli kyllä mukava kun oli seuraa ja yksin tästä matkasta olisi tullut ihan liian kallis. Ainakin vuorilla vietetty aika oli maksimoitu, se on aina hyvä!
Dharapanista matkamme jatkui seuraavana päivänä noin 4 tunnin jeeppikyydillä Besisahariin ja sieltä vielä noin 7 tunnin matka autolla Kathmanduun. Tämän kertainen Great Himalaya Trail-vaellus oli nyt sitten siinä, Nepalin länsiosa jää vielä jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Kylmä aamu Bimthangissa
Puurajan alapuolella lumihuippuiset vuoret vilahtelivat enää silloin tällöin puiden välistä
Nara mallina havainnoillistamassa puun kokoa
Ihana sammaleinen peikkometsä
Tiljen kylä, tästä alaspäin olisi jo päässyt autokyydillä
Romuttunut kauhakaivuri tien varrella. Ei käy paikallisia tienrakennusinsinöörejä kateeksi.
Se oli siinä! Kiitos Dylanille matkaseurasta!
Väsynyt mutta onnellinen vaeltaja kiittää matkaa seuranneita. Ensi kertaan taas!