Varusteet

Tämän kertainen vaellus Great Himalaya Trailillä sisälsi kahden yli 5000 metrin solan ylitykset, sekä todella monipuolista maastoa ja korkeuksia. Alimmillaan reitti oli Manaslu Circuitin alussa, jossa olimme Kathmanduakin alempana noin 900 metrissä. Korkein kohta oli Tilman’s pass 5308m korkeudessa. Nepalissa vaeltaminen onkin siinä mielessä varusteiden suhteen haastavaa, että lämpötilat voivat olla melkein mitä vain -15 ja +35 välillä. Ohuemmassa ilmassa keho joutuu koville ja kylmäkin tulee siellä helpommin. Lighterpack-lista kaikista varusteista löytyy täältä.

Aloitetaan isosta kolmosesta, eli majoite, reppu ja varusteet nukkumiseen. Reppuna minulla oli 55 litrainen Hyperlight Mountain Gearin Southwest, joka oli viime vuonna käytössä myös Continental Divide Trailillä. Tämä on Southwesteistä se keskikokoinen ja kooltaan sopiva tosi monenlaisille reissuille. Repun sisällä käytän isoa kuivapussia, joka pitää varusteeni kuivana. Alkumatkasta käytin myös vyölaukkua repun kanssa, mutta se ei loppujen lopuksi ollut tarpeellinen koska kamerani ei kuitenkaan mahdu sinne. Leiriöitä meille tuli tällä reissulla vain muutamia, siksi päätin ottaa kevyen vaellussauvojen varaan pystytettävän teltan; Durston Gearin X-Mid Pro 2 (580g). Teltta toimi loistavasti, ainoa huono puoli tällaisen teltan kanssa on hieman hankala pystytys kivikossa, kun kiiloja ei saa kunnolla maahan. Korkein leiripaikkamme oli noin 4850 metrin korkeudessa jäätiköllä, jossa kiilat sai kyllä poljettua lumeen, mutta hyvin epätasainen alusta aiheutti hankaluuksia. Itsestään seisova teltta olisi tällaisessa maastossa parempi, mutta myös painavampi. Makuualustaksi valikoitui Thermarest Xtherm, joka olikin ihan loistava ja riittävän lämmin myös jäätiköllä. Makuupussi oli sama kuin edelisellä GHT-vaelluksella ja CDT:llä, Marmot Phase 20 (naisten malli). Ilman untuvahousuja ja paksua untuvatakkia se ei olisi jäätiköllä riittänyt, mutta näiden kanssa yhdistettynä tarkenin yön ihan hyvin ja sain jopa nukuttua. Teltan alla käytin avaruuspeitettä, joka oli ehkä vähän turha ja liian painava, mutta polycro olisi ollut mielestäni liian ohut. Halusin suojata teltan ohutta pohjaa teräviltä kiviltä. Yksi erittäin tärkeä varuste vuoristovaelluksilla on vaellussauvat, joita tarvitsen myös teltan pystyttämistä varten kaksi kappaletta. Sauvoista on paljon hyötyä purojen ylityksissä ja vaikeassa maastossa, ollaan sitten menossa ylös- tai alaspäin.

Kenkinä oli Salomon Quest GTX-vaelluskengät, jotka ovat mielestäni aika täydelliset tällaiselle vaellukselle Nepaliin. Niissä on sopivasti vartta ja ne ovat kuitenkin suht kevyet verrattuna jykeviin nahkaisiin vaelluskenkiin. Ossilla ja Elliotilla oli vielä kevyemmät kengät, mutta minun palelevat varpaani eivät sellaisissa selviäisi. Quest toimii hyvin Petzl Leopard-jäärautojen kanssa, ne pysyivät hyvin paikallaan koko Tilmanin solan ylityksen ajan, vaikka nousu oli paikoin aika jyrkkä. Kengät ovat sen verran isoa kokoa, että minulla mahtuu niihin hyvin kahdet melko paksutkin sukat. Leirikenkinä oli halvat crocs-kopiot, jotka kylläkin hävisivät Langtang Khola-joen ylityksen aikana. Sukkia oli mukana useammat erilaiset, vaeltamiseen lähinnä Darn Toughin sukkia, leiri/yösukkina ihan tavalliset villasukat.

Suuret lämpötilavaihtelut reitillä tekee vaatteiden valinnan hieman haastavaksi. Vaellushousuina minulla oli Kari Traan Thale pant, jossa etuosa on vähän paksumpaa tuulen pitävää materiaalia ja takaosa ohuempaa. Yhdistettynä merinokalsareihin, näillä tarkeni oikein hyvin ylempänäkin, mutta alempana laaksoissa ne olivat kyllä ihan liian kuumat ja hiostavat. Shortsit eivät varsinkaan alkumatkasta olisi edes ollut vaihtoehto iilimatojen takia, niitä oli runsaasti polkujen varsilla ja ne löytävät kyllä tiensä iholle vaikka kuinka yrität peitellä itseäsi. Vaelluspaitani olivat merinoa, mukana oli t-paita sekä ohut pitkähihainen. Nepalissa minulla on aina mukana ohut soft shell-takki, Marmot ROM jacket on ollut jo neljä vuotta kovassa käytössä ympäri vuoden ja usein päällä tälläkin reissulla. Kylmiä iltoja varten oli Marmot Hype Down hoodie ja Rab Argon untuvahousut. Paksuja untuvatumppuja käytin vain kahdesti, kummankin korkean solan ylityksessä, muuten käytin tuulenpitäviä softshell-hanskoja.

Sadettakin meillä oli alkumatkasta aika paljon, monsuuni ei ollut ihan vielä ohi syyskuun lopussa. Alempana kun oli lämmin, en olisi voinut kuvitellakaan pukevani päälle kuorivaatteita. Ne olisivat vain kastuneet hiestä sisäpuolelta saman tien. Tälläkin kertaa minulla oli mukana Sea to Summitin ultra-sil trekking umbrella, joka oli ihan loistava kun oli sateista mutta lämmintä. Sateenvarjon alla kamerakin pysyi kuivana, eikä sitä tarvinnut pakata reppuun sateelta suojaan. Kuorivaatteita taisin käyttää vain yhtenä päivänä, kun lähdimme kaatosateessa ylöspäin Panch Pokarilta. Kuoritakkina oli Marmot Mitre Peak GTX ja housuina Marmot Precip Eco täyspitkillä vetoketjuilla. Hanskojen päälle laitoin Black Diamondin vedenpitävät kuorirukkaset. Hyvistä kuorivaatteista huolimatta kastuimme ihan läpimäriksi ja jouduimme pysähtymään suunniteltua aikaisemmin, koska alkoi olla liian kylmä.

Tällä kertaa minulla oli mukana kunnon kamera, jota kannan yleensä aina kaulassa. Olen kokeillut kaikenlaisia pidikkeitä ja muita keinoja, mutta mikään ei ole oikein ollut parempi kuin se että kamera roikkuu kaulassa. Vanha kunnon Garmin Explorer+ oli reissussa hätätapauksia varten, siihen sitä ei onneksi tarvittu. Elektroniikan lataamiseen riitti hyvin kaksi Nitecore NB10000 virtapankkia. Tällä reissulla pääsin yllättävän usein lataamaan laitteita majataloissa, varsinkin Langtangin alueella ja Manaslu Circuitilla oli monissa majataloissa jopa huoneissa pistokkeet. Seuraavia vuorireissuja varten ostoslistalla on kyllä uusi urheilukello, jossa olisi vähän enemmän toimintoja kuin vanhassa Suunto Ambit Peakissä.

Koska reissu sisälsi muutamia leiriöitä, piti olla oma keittiökin mukana. Käytin samaa keitintä kuin aikaisemminkin, MSR Pocket Rocket Deluxe ja Snow Peakin titaanikattila toimi hyvin jopa ylimmässä leirissä melkein 5000 metrin korkeudessa. Kaasu tosin oli aika kallista Kathmandussa, mutta pakkohan sitä oli ostaa. Tarjolla oli MSR:n kaasua, sekä jotain paikallista joka oli hieman halvempaa. Varmuuden vuoksi otin MSR:n kaasua. Toin Suomesta mukana retkiruokia, koska niitä on hyvin vähän tarjolla Kathmandussa ja kalliita ne on sielläkin. Tarvitsin keitintä siis vain veden keittämiseen. Nalgenen juomapullo on näillä reissuilla ehdoton, tai joku muu vastaava pullo joka kestää kiehuvaa vettä. Mikään ei ole mukavampaa kuin kuumavesipullo makuupussissa kylmänä yönä. Veden suodattamiseen käytössä oli Sawyer Micro Squeeze. Kuumia juomia varten minulla on aina kunnon muki, tällä kertaa Sea to Summit X-tumbler.

Vaelluksen ensimmäisellä osuudella meillä oli mukana myös kiipeilyvarusteita Tilmanin solan ylitystä varten. Ne lähetimme Kathmanduun Ossin ja Elliotin mukana Syabryubesistä. Loppujen lopuksi emme tarvinneetkaan nousukahvaa eikä laskeutumiskasia, koska lumiolosuhteet olivat solassa hyvät eikä köysiä tarvinnut virittää edes jyrkimpään kohtaan.

Varustevalinnat olivat kaikin puolin toimivat, kaipasin vain kevyttä fleeceä, jonka olin pakkaushässäkässä unohtanut Kathmanduun. Pärjäsin kyllä ilmankin, mutta siitä olisi ollut iloa etenkin kylminä iltoina majataloissa. Seuraavalle reissulle haluan ottaa mukaan myös kevyet shortsit, tai sitten katkolahjehousut. Muistutuksena itselle kirjoitan tähän vielä sen, että kaikille vaelluspäiville alle 3000 metrin korkeudessa on hyvä olla elektrolyyttijauhetta, koska hiki virtaa näissä korkeuksissa aika lailla! Jauheita oli kyllä nytkin mukana, mutta ei tarpeeksi.

Seurueen teltat: kaksi Duomidia, minun X-Midini ja oppaan kupoliteltta

Ostin nämä Salomon Quest GTX-kengät jo neljä vuotta sitten tätä reissua varten ja ne ovat olleet koko ajan kovassa käytössä

Joskus käytin keitintä majataloissakin, kun teki mieli kuumaa juomaa mutten halunnut vaivata isäntäväkeä