Parvati Kunda

12. lokak.

PV 15: Syabru Besi (1450m) - Parvati Kunda (2650m)

Aamulla sanoimme heipat Ossille ja Elliotille kun he hyppäsivät Kathmanduun menevään jeeppiin. Ossi palaa Suomeen ja Elliot lähtee todennäköisesti yrittämään uudelleen Makalun alueen korkeiden solien (Sherpani Col, West Col, Amphu Lapcha) ylitystä, josta hän joutui viime vuonna perääntymään. Sama paikka muuten, joka meidänkin piti neljä vuotta sitten jättää väliin huonon sään takia.

Me puolestamme jatkoimme matkaa uudella kokoonpanolla Dylanin, Naran ja Pasangin kanssa. Ostin Syabru Besistä shortsit ja ne tuli heti tarpeeseen kun päivä alkoi 700 metrin nousulla suoraan Syabru Besistä kohti Bahun Dandan harjannetta. Näin alhaalla lämpötila on heti aamusta jo aika korkea, hiki virtaa!

Harjanteelta matka jatkui tietä pitkin aina Parvati Kundaan asti, joka on pyhä järvi ja tärkeä vierailukohde sekä buddhalaisille että hinduille. Majoituimme pieneen majataloon, sitä piti ihastuttava nuori pariskunta, jolla oli kaksi vuotias Pema-tytär. Tällä seudulla suurin osa ihmisistä on tamangeja, joka on yksi Nepalin sadoista etnisistä ryhmistä. Hekin ovat alunperin tulleet Tiibetistä, kuten sherpatkin, ja ovat pääasiassa buddhalaisia.

Reitti jota seuraamme nyt, on nimeltään Ruby Valley trek, eli rubiinilaakson vaellus. Tällä seudulla on ollut aikoinaan kaivostoimintaa, muun muassa sinkkiä ja lyijyä on louhittu Ganesh Himalin vuoristosta, sekä huhujen mukaan niitä rubiineja. Kaivostoiminnan vuoksi tänne on tehty tie, joka tosin on hyvin vähällä käytöllä koska maanvyöryt ja tipahtelevat kivet katkaisevat sen usein.

Olimme siis perillä majapaikassa jo lounasaikaan. Olisin mielelläni vielä jatkanut matkaa, mutta koska meillä ei ole enää telttoja mukana, on etapit mentävä majoitusten mukaan. Tämä oli myös Dylanin ensimmäinen päivä takaisin polulla, joten parempi että hän saa aloittaa kevyesti.

Pikkuneiti Pema viihdytti meitä majatalon pihalla, siitä oli mukava seurailla myös naapureiden vuohien, lampaiden ja lehmien touhuja. Kovin usein nepalissa ei näe kissoja lemmikkeinä, mutta tässä talossa oli niitä kaksi! Aivan pieni musta pentu sekä sen emo. Pentua kävi välillä sääliksi kun Pema retuutti sitä aika rajusti.

Illalliseksi meille tarjoiltiin valtavat annokset paistettuja perunoita paistetulla kananmunalla, lähituotteita kaikki kun tulevat tuosta takapihalta. Dylan ei jaksanut syödä koko annosta, mutta minulla ei ollut mitään ongelmia. Nukkumaan mennessä hymyilytti kun alakerrasta kuului “baby shark”-biisi, samat lastenlaulut näköjään toimii Nepalin vuorilla kuin muuallakin maailmassa.