Päivä 142: Viimeinen “huippu”

KM 4572,2 - 4614 = 41,8 km. Yht: 4258,5 km

Pitkästä aikaa oli vähän lämpöisempi yö! Ei tarvinnut edes laittaa makuupussin vetoketjua ihan kokonaan kiinni. Aamulla sai lähteä suoraan shortseissa liikkeelle. Olin juuri pakkaamassa reppuani kun B- käveli ohi. Vaihdoimme pari sanaa ja hän jatkoi matkaa. Kävin huikkaamassa hyvät huomenet Joe Coolille ja Yellow Cardille ennen kuin lähdin lähdin matkaan. Näkisimme kuitenkin taas päivän mittaan. Olin sopinut heidän, Mountain goatin ja Bookin kanssa että jaamme kyydin vaelluksen päätepisteestä takaisin ihmisten ilmoille, joten meidän kaikkien olisi oltava Meksikon rajalla tiistaina 8.11. aamulla kello 10.00.

Tänään pääsin viimeisen kerran tähyilemään maisemia korkealta, kun kiipesin Burro Peakille (2445m). Pian sen jälkeen polku laskeutui alle 2000 metriin ja pysyy siellä aina Meksikon rajalle asti. Burro Peakin huipulla tuuli tosi kovasti, koko päivä oli itse asiassa tosi kolea. Näin Mangon ja Snown kun pysähdyin lounaalle, meillä kaikilla oli untuvatakit päällä keskellä päivää kun oli niin kylmä.

Joe Coolin ja Yellow Cardin näin useamman kerran päivän aikana, mutta Mountain Goat oli kadonnut jonnekin. Hän oli edellisenä päivänä vaeltanut nuoren Larsin kanssa ja he olivat menneet niin kovaa että pian näkyi vain “perävalot”. Larsin olin tavannut ensimmäisen kerran Pie Townissa, oikein mukava ja hieman hiljainen nuori mies joka oli vaeltanut tänä vuonna ensin Appalachian Trailin ja nyt CDT:n.

Illan pimetessä aloin katsella sopivaa leiripaikkaa. Tuuli oli edelleen kova ja yritin löytää paikan jossa olisi edes vähän suojaa puista. Olin jo teltassa syömässä illallistani kun huomasin että puhelimessani oli kenttää! Tarkistin sääennusteen ja järkytyin, yöksi luvattiin lumisadetta! Sen kun olisin tiennyt aikaisemmin, olisin etsinyt vielä vähän suojaisamman leiripaikan. Nyt en enää lähtisi telttaa siirtämään, onneksi se on hyvin säänkestävä!

Maisema Burro peakin päältä

Ja ihan erilaista maisemaa paljon alempana