Päivä 144: Viimeinen etappi alkaa

Lordsburg - KM 4684,8 = 30,7 km. Yht: 4329,3 km

Ai että nukutti hyvin, olin yllättänyt! Nykyään nukun paremmin teltassa kuin oikeassa sängyssä. Lars oli jo hävinnyt aamupalalle kun minä ja Mountain goat herättiin. Motelliyöpymiseen kuului continental breakfast, lähdimme katsomaan mitä olisi tarjolla. Aamupalahuone oli täynnä vaeltajia, ehdin onneksi ottaa kupin kahvia ennen kuin termos oli tyhjä, täydennystä sai nimittäin odottaa aika pitkään. Parasta oli vohvelit, jotka paistettiin itse vohveliraudalla. Ruokaa oli riittävästi mutta kahvia piti hakea lisää viereiseltä huoltoasemalta vielä aamupalan jälkeen.

Ennen kaupungista lähtöä kävin vielä pullokaupassa hakemassa kuohuvaa rajan saavuttamista varten. Täällä ei tiedetä piccolopulloista mitään, joten jouduin ostamaan ison pullon.

Lars

Lordsburg jää taakse

Maasto ja polku oli tänään aika samanlaista kuin eilen, polkua ei välillä ollut ollenkaan, piti vain seurata CDT-kylttejä ja ryömiä silloin tällöin piikkilanka-aitojen ali. Matkalla oli yksi CDTC:n ylläpitämä vesipiste, jossa on isoja vesikanistereita metallisessa kaapissa. Muut vesipisteet olivat lehmille tarkoitettuja juottokaukaloita. Laskimme vesipisteellä olevasta ruutuvihosta nimiä ja ennen meitä siitä oli kävellyt 47 “soboa”, eli etelän suuntaan vaeltavaa.

Sain Mountain goatin kiinni lehmien juottopisteellä vähän ennen auringonlaskua ja jatkoimme matkaa yhdessä. Auringonlasku oli häkellyttävän kaunis! Ensin tuli pastellinsävyt, sitten pilvet ja koki maisema meni oranssiksi. Jatkoimme pimeässä vielä jonkun matkaa ja pysähdyimme kun löytyi sopiva leiripaikka. Pimeässä kävely täällä on tosi haastavaa, reittiopasteita kun on vaikea nähdä otsalampun valossa ja polkua ei varsinaisesti ole. Yellow card ja Joe cool tulivat samalle leiripaikalle vähän ajan päästä. Söimme illallista upean tähtitaivaan alla, ringissä istuen ja rupatellen.

Mountain goat ja Lars vesipisteellä

En vieläkään ole nähnyt elävää kalkkarokäärmettä, tämäkin oli kuollut

Lehmien juottopiste

Edellinen
Edellinen

Päivä 145: Piikikäs polku

Seuraava
Seuraava

Päivä 143: Haikeutta Lordsburgissa