Päivä 146: Täysikuu

KM 4734,8 - KM 4780,3 = 45,5 km. Yht: 4424,8 km

Niinhän se aurinko taas nousi toiseksi viimeisenä vaelluspäivänä! Täällä siirryttiin eilen talviaikaan, joten valoisaa on nyt jo kuuden maissa aamulla ja illalla aurinko laskee jo 17.30.

Aamulla matka jatkui vielä vähän aikaa tietä pitkin, sitten siirryimme taas seuraamaan kylttejä poluttomaan maastoon. Edessä päin näkyi Hachita Peak, jonka takana jossain on määränpäämme, Meksikon raja. Ylitimme valtatie yhdeksän, jota pitkin pääsisi Hatchitaan. Se on rajaa lähin “kylä”, jossa ei ilmeisesti ole juuri muuta kuin pieni kyläkauppa ja pari muuta taloa. Jos ei halua maksaa kyydistä rajalta pois, toinen vaihtoehto on kävellä noin 40 km monumentilta takaisin päin tielle 81, joka myös menee Hachitaan, ja liftata sitten sieltä eteenpäin. Tieltä 81 eteenpäin tie on todella huonossa kunnossa ja vaatii maasturin. 81:n ylityksen jälkeen saimme vielä tehdä valinnan “polun” ja tiellä kävelyn välillä, valitsimme tien koska olimme saaneet tarpeeksi piikkipuskista. Tie kulki Big Hatchet-vuoria myötäillen kohti kaakkoa, kunnes sukelsi kuivaa joenuomaa pitkin vuorten väliin. Illan hämärtyessä seurasimme uomaa vuorten toiselle puolelle. Ilta oli lämmin, sirkat alkoivat sirittää ja täysikuu valaisi niin kirkkaasti että otsalamppuakaan ei oikeastaan tarvinnut.

Olimme sopineet että jätämme viimeiselle päivälle vain noin 5 mailia (8 km) käveltävää. Mountain Goat oli karannut pitkine jalkoineen jonnekin edelle ja Larsin kanssa ihmeteltiin, minne asti hän oli mennyt. Vihdoin Mountain Goat löytyi tien läheltä virittelemästä makuualustaansa maahan. Tarkistin sijainnin ja olimme tasan viiden mailin päässä rajalta. Joe Cool ja Yellow Card saapuivat vähän meidän jälkeen. Olimme kaikki päättäneet olla pystyttämättä telttoja, koska oli viimeinen yömme Continental Divide Trailillä, täysikuu ja yöllä pitäisi tapahtua myös kuun pimennys! Tosin emme tienneet mihin aikaan pimennys tarkalleen tapahtuisi, joten sovimme että jos joku herää ja huomaa sen, pitää herättää muutkin.

Taas niin kaunis aamu

Big Hatchet Mountains

Joku oli jättänyt liftauskylttinsä tien poskeen. Tucson oli kirjoitettu kylttiin väärin.

Pimeetä porukkaa

Viimeinen leiri täydenkuun valossa

Edellinen
Edellinen

Päivä 147: Crazy Cook

Seuraava
Seuraava

Päivä 145: Piikikäs polku