Päivä 134: Kanjoniin vai ei

** Palasin juuri Suomeen ja nyt blogialusta onkin taas saman näköinen kuin ennen päivitystä ja kuvien lisääminen onnistuu! Ihme juttu, mutta nyt ainakin pääsen kirjoittamaan seikkailuni loppuun. **

Mangas mountain - KM 4222,5 = 49,7 km. Yht: 4001,3 km

Olin varautunut tosi kylmään yöhön, mutta ei siitä tullutkaan sellaista! Lämpötila laski kyllä lähelle nollaa, mutta teltta ei ollut ollenkaan kuurassa aamulla ja makuupussikin oli kuiva.

Ensimmäiset 6 km oli alamäkeä ja hyvää tietä. Jos olisin eilen tiennyt että tie toisella puolella mäkeä ei ollutkaan mutainen eikä luminen, en varmasti olisi leiriytynyt niin aikaisin. Mutta kun pääsin leirintäalueelle jonne oli alunperin aikonut pysähtyä, olin iloinen että en ollut mennyt sinne asti. Koko alue oli nimittäin ihan kuurassa ja lämpötila selkeästi kylmempi. Juuri kun tulin risteykseen, B- ilmestyi leirintäalueelta. Oli kuulemma ollut kylmä yö, voin uskoa!

Kuuraisia kukkia

Seuraavat 17 km oli pientä metsätietä, jota oli mukava kävellä. Siellä oli mutaisiakin kohtia, mutta ne olivat näin aamusta vielä jäässä. Sitten ylitin valtatie 12, josta olisi voinut liftata Reserve -nimiseen kylään. Minulla oli ruokaa koko viiden päivän matkalle Doc Campbell'siin asti, joten ei tarvetta yrittää liftata hyvin hiljaisella tiellä. Pidin lounaan lehmien juottopaikan lähellä ja täytin samalla vesipullot.

Loppupäivästä oli jonkun verran korkeuserojakin, kun polku nousi Wagontongue Mountainille, yli 2700 metriin. Vuoren jälkeen olisi voinut mennä vaihtoehtoista reittiä Govina kanjonin läpi, jos olisi tarvinnut vettä, mutta minä en tarvinnut joten pysyin virallisella reitillä. Ilmeisesti suurin osa vaeltajista menee kanjonireittiä, virallinen CDT oli vähän umpeen kasvanut enkä nähnyt lumessa kenenkään muun jalanjälkiä kuin karhun. Jäljet eivät näyttäneet kovin tuoreilta, mutta varmuuden vuoksi kajautin ilmoille parit “Hey bearit”.

B-:ta en ollut lounastauon jälkeen nähnyt, hän lähti jatkamaan matkaa vähän minua ennen ja on nopeampi. Hän myös kävelee aina myöhempään kuin minä, mutta myös nukkuu pitempään. Saan hänet todennäköisesti taas aamulla kiinni.

Hämä-hämä-häkki

Luminen polku Wagontongue-vuorella

Edellinen
Edellinen

Päivä 135: Gila River

Seuraava
Seuraava

Päivä 133: Teknisiä ongelmia