Päivä 135: Gila River

KM 4222,5 - Gila River alku 49,2 km. Yht: 4050,5 km

Yö ei ollut niin kylmä kuin normaalisti ja aamulla sain pakata kuivan teltan. Elämän pieniä iloja! Oli vielä pimeää kun lähdin liikkeelle otsalampun valossa, päätin kävellä tietä koska se nousi korkeammalle polun sukeltaessa alemmas metsään. Ylhäältä näkisin auringonnousun paremmin. Tie päättyi ja jatkoin polulla joka kiemurteli metsässä ja kukkuloilla. Kartasta olin huomannut aamulla että edessä olisi nousu jossa polku menee siksakkia jyrkkää rinnettä ylös. Polkua oli tosi hankala seurata se hävisi lumeen monta kertaa ja jalanjäljistä päätellen moni muukin oli hukannut polun ja päättänyt vain nousta rinnettä suoraan ylös. Polulla pysyminen oli kuitenkin parempi, koska rinteessä kasvoi piikkipuskia jotka repivät vaatteita ja ihoa. Rinteen päällä alkoi kova tuuli, joka jatkuisi koko päivän.

Hassu puu, ihan kuin sillä olisi kädet

Saavuin hiekkatielle jota pitkin jatkaisin matkaa, mutta ensin piti ryömiä piikkilanka-aidan ali. New Mexicossa näitä aitoja riittää karjan takia, usein niissä ei ole portteja vaan ainoa keino on mennä ali. Tässä käännyin pois viralliselta CDT:ltä Gila-joen reitille. En tiedä käveleekö kukaan täällä virallista reittiä, se on noin 100 km pitempi eikä siellä ole mahdollisuutta ruokatäydennyksiin. Gila-jokea seuraava reitto on myös ilmeisesti tosi hieno, siksi kaikki menevät sitä kautta. Tänä syksynä Gila on kuitenkin tulvinut monta kertaa ja suurin osa edelläni olevista vaeltajista on joutunut kulkemaan korkeampaa reittiä kanjonin reunan päällä. Nyt vettä ei ollut satanut hetkeen, joten elättelin toivoa että voisin pysyä jokea seuraavalla polulla.

Tie saapui ison aukean reunaan ja jatkui sen halki pitkänä suorana viivana kohti seuraavia vuoria. Aukealla tuuli vielä kovemmin, vedin tuubihuivin lippiksen päälle ettei tuuli nappaa sitä päästäni. Aukean halki kävelyyn meni melkein pari tuntia, metsässä tuuli taas helpotti ja sieltä löysin B-:sen lounastauolta. Juttelimme Gilasta ja sovimme että kokeilemme yhdessä mennä jokireittiä. Ensimmäisen 10 km jälkeen voisimme nousta kanjonin reunalle jos jokireitti on liian huonossa kunnossa tai vesi liian korkealla.

Juuri ennen auringonlaskua saavuimme Gilan varteen sen yläjuoksulla ja aloimme etsiä leiripaikkaa. Tuuli oli edelleen tosi kova, siltä suojaan päästäkseen oli laskeuduttava joen varteen. Se taas olisi takuuvarmasti kylmä leiripaikka, mutta ehkä kuitenkin kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi. Löysimme suht tasaisen alueen joen lähettyviltä ja kun aurinko painui piiloon, tunsin että yöstä tulisi tosi kylmä. B-:lla oli vain tarppi, ehdotin hänelle että voisimme nukkua minun teltassani yhdessä jolloin siellä olisi ehkä vähän lämpimämpi. B- otti tarjouksen vastaan, samalla sain testattua miten hyvin uuteen telttaani mahtui kaksi ihmistä. Hyvin mahtui! Tosin mielestäni se toimii parhaiten niin että nukumme eri päin, eli toisella pää siellä missä toisella jalat. Tämä siksi että ovet aukeavat eri päin vastakkaisilla puolilla.

Illallisen jälkeen yritin käydä nukkumaan, mutta aloin jostain syystä täristä makuupussissani. En mielestäni ollut kylmissäni, joten kun tärinä ei tahtonut loppua niin päättelin että en ollut syönyt tarpeeksi ja tärinä johtui energiavajeesta. Nousin istumaan makuupussissa ja keitin kupin kuumaa kaakaota. Sen jälkeen tärinäkin loppui ja sain nukuttua ihan hyvin.

Gila-joki ja laskeva aurinko