Päivä 130: Pie Town!

TLC ranch - Pie Town 25 km

Otin aamun rennosti ja lähdin liikkeelle vasta kahdeksan maissa. Taivas oli osittain pilvessä ja tuuli oli jo aamulla melko navakkaa. Pie Towniin oli vielä 25 km eli 5 km tuntivauhdilla viitisen tuntia. Pidin matkalla yhden kunnon tauon, joten perillä olin vähän yhden jälkeen iltapäivällä. Kävelin suoraan Does and Bucks kahvilaan, jossa osa porukasta jo olikin (koska olivat liftanneet osan tiestä). Söin lounaaksi kanaleivän ja jälkiruoaksi piti tietenkin saada piirakkaa. Pie Townissa on kolme ravintolaa, joista kaikista saa tietysti piirakkaa. Koko piirakkatouhu oli alkanut siitä kun tästä meni vilkas karjanajoreitti itä-länsisuunnassa 1900-luvun alkupuolella ja joku pisti pystyyn puodin josta cowboyt saivat syödäkseen piirakkaa.

Erilaisia piirakoita on tarjolla vaikka minkälaisia, minä valitsin New Mexicon omenapiirakan. Siihen on lisätty omenoiden kaveriksi tietysti sitä vihreää chiliä mitä täällä laitetaan joka paikkaan. Ensin chili ei maistunut ollenkaan, mutta useamman haarukallisen jälkeen sen huomasi. Minusta se oli tosi hyvää! Tulisuutta oli juuri sopivasti, se ei varastanut showta omenoilta vaan antoi piirakalle oman mielenkiintoisen potkun.

Heihei TLC ranch!

Herättäkää kun tulee mutka

Does and Bucks cafe

Ruoan jälkeen suuntasimme Toaster Houseen (leivänpaahdintalo), joka on ilmainen hostelli vaeltajille ja pyöräilijöille. Omistaja Nita oli ostanut talon 1981 ja asunut siinä viiden lapsensa kanssa. Kun hän huomasi talonsa olevan vaellusreitillä, hän alkoi majoittaa vaeltajia. Nykyään Nita asuu muualla ja talo on edelleen vaeltajien käytössä, siitä huolehtii Nitan veli Jeffersson. Pihaa ympäröivää aitaa koristaa vanhat leivänpaahtimet, siitä tulee nimi "toaster house".

Sain punkan yhdestä alakerran huoneista, muut majoittuivat yläkertaan ja toiseen alakerran huoneeseen. Keittiössä on iso kaappi, joka on täynnä muiden vaeltajien jättämää ruokaa. Täällä kun ei ole ruokakauppaa, kaikki joutuvat lähettämään itselleen ruokapaketin ja usein niissä on liikaa ruokia mitä sitten voi jättää kaappiin muiden käytettäväksi.

Meitä vaeltajia taisi loppujen lopuksi olla 14 ja kaikille löytyi joku nurkka missä nukkua. Illalla en viitsinyt enää lähteä ravintolaan syömään vaan kaivelin kaapista ruokaa.

Toaster House

Edellinen
Edellinen

Päivät 131-132: Kotoisa Toaster House

Seuraava
Seuraava

Päivä 129: La Ventana Arch