Päivä 129: La Ventana Arch
La Ventana trailhead - TLC ranch 50,2 km
Minulla ei ole tapana leiriytyä paikoissa joissa se on kiellettyä, mutta nyt ei tosiaan ollut oikein vaihtoehtoja. Varmistin aamulla etten jättänyt paikalle minkäänlaisia jälkiä, kukaan ei tietäisi että olin ollut siellä.
La Ventana Arch on kaaren muotoinen kallio, jota voi käydä ihailemassa kävelemällä tieltä lyhyt polku muodostelman alapuolelle. Faroutin kommenteissa mainittiin polku joka nousee kaaren vieressä olevan jyrkänteen päälle, jossa matkaa voi jatkaa Narrows trailillä tien sijaan. Oli vielä pimeää kun etsin polkua ja luulin löytäneeni sen, mutta seurattuani sitä vähän matkaa, se hävisi kokonaan.
Katsoin kartasta missä kohtaa rinne ylös on loivin ja tähtäsin siihen, jatkaen ylöspäin ilman polkua. Rinne jyrkkeni koko ajan, hetken jo näytti siltä että eteeni nousee pystysuora kiviseinämä, mutta löysin sitten kuitenkin raon jyrkänteiden välistä ja pääsin ylös.
Ajoitus oli täydellinen, aurinko alkoi juuri pilkistää horisontin takaa ja taivas lännen suunnalla oli kauniin vaaleanpunainen. Narrows trail oli noin 7 km pituinen ja se seurasi jyrkänteen reunaa, kun maantie meni alhaalla jyrkänteen alla. Ylhäältä oli hienot näkymät tien toisella puolella levittäytyville laavakentille ja niiden takana näkyi "chain of craters" eli kraatereiden rivi, jota virallinen CDT seurasi.
Siitä ylös
La Ventana arch
Kaunis auringonnousu
Narrows trailin loputtua palasin takaisin asfalttitielle, sitä jatkui noin 16 km, kunnes käännyin pienelle hiekkatielle joka johtaa Pie Towniin. Pie Town olisi seuraava pysähdyspaikka, olin lähettänyt sinne ruokapaketin jo aikaisemmin koska kylässä ei ole ruokakauppaa. Hiekkatien risteyksessä oli tauolla kolme vaeltajaa; Ten Gallon, Speck ja Space Jam! Seuraavalla vesipaikalla törmäsin myös Yellow Cardiin, Joe Cooliin ja Mountain Goatiin.
Tiellä oli yllättävän paljon liikennettä, ilmeisesti metsästäjiä ja tien varrella olevien maatilojen väkeä. Kaikista autoista tervehdittiin. Yksi tien varren rancheistä antaa vaeltajien leiriytyä maillaan, sieltä saa myös vettä ja joskus hedelmiä tai muutakin ruokaa. Olin päättänyt kävellä sinne asti ja ehdinkin perille juuri ennen pimeän tuloa. Yellow Card, Joe Cool ja Mountain Goat tulivat myös sinne vähän ajan päästä. Pienen mökin terassilla oli vaeltajille pöytä ja tuolit, tuntui melkein juhlalliselta istua oikean pyödän ääressä illallisella ja vielä hyvässä seurassa!
Laavaa
