Päivät 131-132: Kotoisa Toaster House

Pie Town 0 km

Sääennuste lupasi huonoa säätä; lunta, kovaa tuulta ja vieläkin kylmempää, joten olin jo etukäteen päättänyt että olen Pie Townissa kaksi yötä. Minulla oli myös ruokapaketti postissa odottamassa, senkin takia joutuisin odottamaan maanantaiaamuun. Vain muutama lähti jatkamaan matkaa säätä uhmaten. Päivällä sää oli vielä ihan ok, tuuli vain oli kova. Lumisateen oli ennustettu alkavan illalla.

Kävelimme Ohana Cafe:hen aamupalalle. Pie Town on tosi pieni, kaikki on korkeintaan 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ohanan aamupala oli herkullinen ja henkilökunta tosi mukavaa. Kyselimme suosituksia parhaasta piirakasta ja saimme maistiaisia eri piirakoiden täytteistä. Tilasin jälkiruoaksi ravintolan nimikkopiirakan (Ohana on hawaijia ja tarkoittaa perhettä), jossa oli muun muassa kookosta, papaijaa ja ananasta. Nam!

Loppupäivä menikin sitten vain Toaster Housessa hengaillessa, porukkaa tuli lisääkin pitkin päivää ja iltaan mennessä lähes kaikki petipaikat oli täytetty. Kävin Wrecking Ballin kanssa testaamassa kylän kolmannen ravintolan, Pie-o-neerin, jossa näin sunnuntaisin tarjoiltiin “roast dinner”. Tällä kertaa se oli lihamureke kasviksilla ja salaatilla, mukana tuli myös herkullinen bataattipiirakka ja itsetehtyä valkosipulileipää.

Toaster Housesta huolehti Nitan veli Jefferson, joka myös asui siellä. Hänellä oli olohuoneen nurkassa eri soittimia ja illalla hän soittelikin pianoa ja Stout soitti kitaraa. Takkaan laitettiin tulet että kylmenevä sää ei pääsisi viilentämään taloa liikaa.

“Mikä on paras piirakka?”

Ohana-piirakka

Toaster Housen kissa Gizmo

Illallisella Wrecking Ballin kanssa

Pie Townin kolmas ravintola Pie-o-neer

Jefferson ja Stout musisoi

Aamulla kun heräsimme maa oli valkoinen. Ulkona oli tosi kylmä, lunta tuli vaakatasossa ja matkalla postiin alkoi tuntua siltä etten ehkä lähtisi tänäänkään vielä mihinkään. Taas Ohanaan aamupalalle, ruokalaatikon purkaminen reppuun ja lisää hengailua Toaster Housessa. Muutama rohkea lähti matkaan kun lumisade taukosi ja aurinko tuli hetkeksi esiin. Sää oli edelleen niin kylmä, etten todellakaan ollut lähdössä minnekään. Kylmissään olevia vaeltajia tuli lisää ja pian Toaster Housen kaikki petipaikat sohvia myöten oli täynnä. Loput joutuisivat lattialle tai ulos telttaan. Talon omistaja Nitakin tuli illemmalla tervehtimään kaikkia, joku Nitan ystävä toi ison kattilallisen kanakeittoa, salaattia ja patonkia kaikille. Jefferson laittoi musiikkia soimaan ja tunnelma talossa oli kerrassaan mahtava. Nita vaikutti iloiselta siitä, että hänen talonsa oli täynnä vaeltajia ympäri maailmaa. Suuri kiitos Nitalle ja Jeffersonille, Toaster House on upea paikka!

Yhteiskuva melkein kaikista. Kuvan laatu valitettavasti huono, otettu jonkun muun puhelimella. Kuvassa Oklahomie, minä, B-, Mousetrap, Misplace, Corncobb, Go Pro, Racehorse, Wrecking ball, Sweetness, SpaceJam, Ten Gallon, EZ, Nosh, Stout, Speck, Marmot, Dropbear, Sailcat and Chuckles

Edellinen
Edellinen

Päivä 133: Teknisiä ongelmia

Seuraava
Seuraava

Päivä 130: Pie Town!