Päivä 138: Kiertotie
Gila hot springs - Cherry Creek leirintäalue 43,2 km. Yht: 4155,4 km
En yllättynyt aamulla kun teltta oli taas ihan kuurassa, vieressä virtaavasta joesta nousi sen verran kosteutta ja ilma oli kylmä. Muiden teltoista ei kuulunut vielä mitään elonmerkkejä, joten yritin keitellä aamukahvini hiljaa. Selasin Hesaria (leirintäalueella oli wifi) ja söin aamupalaksi kinkku-juusto-leivän, jonka olin ostanut Doc Campbellsiltä.
Lähdin liikkeelle vasta kahdeksalta, silloin muutkin olivat jo hereillä. Osa lähti aamupalalle Doc Campbellsiin, osa meni istumaan kuumiin lähteisiin. Minä en mennyt kumpaankaan, halusin päästä matkaan. Leirintäalueen isäntä Alan kertoi meille edellisenä iltana, että syksyn aikana oli ollut kolme isoa tulvaa, jotka olivat tuhonneet Gila-jokea seuraavan vaellusreitin. Tämän vahvisti myös CDT-vaeltaja Huck, joka oli yrittänyt vähän aikaisemmin seurata reittiä mutta oli joutunut kääntymään takaisin koska tulva oli tehnyt polun hyvin vaikeakulkuiseksi.
Se tarkoitti siis sitä että Gilan kuumilta lähteiltä olisi käveltävä tietä pitkin Silver Cityyn asti, noin 60 kilometriä. Tiellä oli onneksi aika vähän liikennettä ja maisemat olivat upeat. Kuumilta lähteiltä alkoi melkein heti pitkä ylämäki, jonka aikana nousua tuli yli 500 metriä. Ylhäällä oli näköalatasanne ja infotauluja maiseman tuliperäisistä nähtävyyksistä ja ympäröivästä luonnosta. Sitten mentiin tietysti taas alamäkeen aina 1800 metriin, josta kiemurainen tie nousi jälleen takaisin 2300 metriin.
Pidin melkein 1,5 tunnin lounastauon ja kuivattelin samalla yöllä kastuneet varusteet. Odotin, että joku kuumilla lähteillä olleista vaeltajista ilmestyisi mutkan takaa, mutta ei. En tiedä missä kaikki taas olivat. Ei se mitään, minulla oli taas hyvä äänikirja (Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä) meneillään eikä tiellä kävely tuntunut yhtään pahalta. Jossain vaiheessa aloin laskea tien vieressä lojuvia pulloja ja tölkkejä, täällä on näköjään tapana heitellä niitä auton ikkunasta ja tien varret ovat niitä pullollaan. Se on tosi surullista, eiväthän ne häviä sieltä ikinä, en tiedä siivotaanko täällä tien varsia koskaan. Yhdellä kahden mailin (reilut 3 km) pätkällä laskin 167 pulloa/tölkkiä, niitä on varmasti ruohikossa vielä enemmän.
Puoli kahdeksan maissa saavuin Cherry Creekin leirintäalueen kohdalle, jossa hetken vielä mietin jatkanko matkaa. Mutta en ollut varma olisiko tästä eteenpäin hyviä leiripaikkoja, kaupunkiin oli alle 20 km ja lähempänä alkaisi olla enemmän yksityisten maita joille ei ole asiaa. Leirintäalueella näytti olevan muutama karavaanarikin, löysin oikein kivan leiripaikan vähän syrjemmästä puiden suojasta. Kaasu alkoi olla aika vähissä ja sain jännittää riittäisikö se illallisen tekoon. Hyvin riitti, vielä saatan saada sillä aamukahvitkin.
Gila-joki
Lounasta ja varusteiden kuivattelua