Wanaka

Kuvitelkaa kirkkaan sininen kimmeltävä järvi, jossa vesi on niin puhdasta, että kaulaa myöten vedessä ollessa vieläkin näet omat varpaasi. Vuoret ympäröivät järveä joka puolella, osa niistä on lumisia jopa näin keskellä kesää. Järven rannalla on pieni kylä, jossa on kuitenkin juuri sopivasti säpinää. Wanakaan ei voi olla ihastumatta! Ravintoloita ja palveluita löytyy joka lähtöön, koska kylässä käy paljon matkailijoita. Sattuikin sopivasti, että saavuin Wanakaan juuri viikonlopuksi, jolloin ystäväni ovat vapaalla. Sää oli taas hieno, joten Gunta ja Ben ehdottivat, että lähtisimme järvelle. Pakkasimme reilusti evästä kylmälaukkuihin ja lähdimme hakemaan Benin sukulaisen venettä lainaan. Mukaan lähti myös heidän uusi-seelantilainen kämppiksensä Kirsty, sekä saksalainen Vero.

Vene laskettiin vesille Glendhu Baystä, Ben tiesi kivan rannan sillä suunnalla. 15 minuutin venekyydin jälkeen parkkeerasimme saareen pienelle hiekkarannalle. Kylmälaukku täynnä evästä ja kylmiä juomia, kaunis kesäpäivä, vene ja valikoima vesiurheluvälineitä, voiko parempaa yhdistelmää olla!?!Kävimme vuoronperään vedettävänä veneen perässä, kuka milläkin välineellä. Oli wakeboardia, vesisuksia ja donitsin näköistä rengasta. Valitsin donitsin, koska en ole kokeillut muita aikaisemmin, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että satuttaisin itseni nyt. Vedimme kahta donitsia yhtä aikaa, en ole aikoihin nauranut (tai kiljunut) yhtä paljon! Kyydissä ollessa vesikään ei tuntunut niin kylmältä.

Iltapäivällä jouduimme lähtemään karkuun mustia pilviä, jotka alkoivat uhkaavasti lähestyä vuorten takaa. Ehdimme juuri alta pois kun alkoi sataa.

Illalla kävimme katsastamassa Franin ja Jamesin baarin, Gin&Rasberryn. Baari on loistavalla paikalla toisessa kerroksessa rantakadulla. Vain kaksi viikkoa aikaisemmin Oprah ja Reese Witherspoon olivat viettäneet iltaa siellä. Siinä auringonlaskua katsellessa ja drinkkiä siemaillessa tuli tietenkin nälkä, lähdimme ystävieni ravintolaan kokeilemaan onneamme, josko siellä olisi vapaita pöytiä. Francesca's Italian Kitchen on sen verran suosittu, että yleensä sieltä pitää varata pöytä etukäteen, mutta meillä kävi tuuri, joku oli jäänyt tulematta ja pääsimme heti sisään. Söin polentaranskalaisia ja sahrami-katkarapu-risoton, joka oli taivaallisen hyvä! Menin nukkumaan hyvin onnellisena, jonkinlaisessa hyväruokapöhnässä, täydellinen päivä paratiisissa!

Lähdimme järvelle seuraavanakin päivänä, kun pilvet hävisivät taivaalta kahdentoista maissa. Tällä kertaa suuntasimme Mou Waho-saarelle, joka on Wanaka-järvessä, ja saarella on pieni järvi. Se on siis järvi saarella, joka on järvessä, joka on saarella, joka on meressä. Tai jotain sinne päin. Saari on myös weka-linnun ja weta-kuoriaisten suojelualue. Kuoriaisia en nähnyt, mutta weka-lintuja kuopsutteli siellä täällä. Kannan edelleen kaunaa näille linnuille murtautumisesta telttaani Queen Charlotte Trackillä. Mur. Saarelta lähtiessä jokainen pääsi taas vuorollaan veneen perään nauttimaan vauhdin hurmasta ja kylmästä, virkistävästä vedestä.

Jalkani ei ollut yhtään parempi, vaikka en ollut juurikaan kävellyt pariin päivään, joten maanantaina suuntasin lääkärin vastaanotolle. Tohtori käänteli ja väänteli jalkaani, mutta se ei sattunut ollenkaan. Kipu on vain yhdessä pisteessä jalan sisäsivulla, jossa on kuulemma useamman jänteen kiinnityspiste. Hän arveli että jänteet ovat tulehtuneet tai ärtyneet kävelystä, sain reseptin tulehduskipulääkkeille. Kerroin että olen pitkällä vaelluksella, hän ymmärsi, että haluan jatkaa matkaa ja sanoi, että kipulääkkeiden avulla minun pitäisi selvitä ainakin pari viikkoa.

Seuraavaksi nilkutin nettikahvilaan, koska minun piti siirtää cv:ni muistitikulta sähköpostiin. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, kuukauden päästä olisin jo Suomessa, joten vähitellen on ruvettava etsimään töitä! Jos jollakin on tiedossa matkailuun, ulkoiluun, aktiviteetteihin tai asiakaspalveluun liittyviä töitä, saa vinkata! Mitä erikoisempi homma, sitä parempi! Ainakaan työvoimatoimiston sivuilta ei "seikkailija"-hakusanalla löytynyt vielä mitään, kumma juttu. Ehkä kesäseikkailijoiden haut eivät ole vielä alkaneet. Olen melko avoin kaikenlaisille hommille, kunhan minua ei suljeta toimistoon, jossa pitää istua paikallaan kahdeksan tuntia päivässä. Olen matkailualan restonomi, eräopas, lentoemäntä (sen myötä siis myös poliisi, tarjoilija, sairaanhoitaja, psykiatri, portsari ja lastenhoitaja), matkanjohtaja, köysitoiminnanohjaaja ja näppärä oppimaan kaikkea mitä en vielä osaa. Julkaisin joskus aikaisemmin vähän erilaisen cv:n blogissani, sen näet täältä.

Guntan mies Ben tuli töistä iltapäivällä nilkuttaen jalkaansa, hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa juuri ennen työajan loppumista. Nilkka oli turvoksissa, joten sijoitin hänet sohvalle pakastemaissipussin kanssa. Loppuillan me jalkapotilaat vietimmekin sohvalla maaten ja elokuvia katsellen.

Minun piti alun perin lähteä jatkamaan matkaa tiistaina, mutta uuden telttani arvioitu saapumispäivä oli silloin, joten päätin odottaa, että saisin sen. Jalkakaan ei ollut vielä ihan kunnossa, ylimääräinen lepopäivä oli siis hyvä juttu. Fran ja James olivat tulleet takaisin Timarusta, jossa he avasivat uuden ravintolan viikonloppuna, tapasimme porukalla aamupalan merkeissä. Mahtavaa kun tällaiset ystävyyssuhteet pysyvät, vaikka menisikin pitkään näkemättä. Kun voi aina jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tuntuu hullulta, että siitä on jo kymmenen vuotta kun tutustuimme Australiassa.

Kuriiri toi uuden telttani iltapäivällä, vihdoinkin pääsisin jatkamaan matkaa kunnon teltan kanssa, joka on vielä kaiken lisäksi omani, eikä lainattu. Toivottavasti pääsen tällä loppuun asti, ilman ongelmia. Tein myös ison päätöksen keittimeeni liittyen; olen aika kyllästynyt tonnikalapastaan ja muihin ruokiin, joita olin syönyt jo neljä kuukautta, joten ajattelin jättää keittimen kokonaan pois loppumatkaksi. Minulla on todella huono mielikuvitus sen suhteen, mitä muuta voisin vaeltaessa syödä, jos minulla ei ole keitintä, olisi pakko keksiä jotain muuta syötävää. Ja halusin muutenkin kokeilla, miltä tuntuisi olla kokkaamatta. En voisi kuvitella vaeltavani montaa kuukautta ilman keitintä, mutta pari viikkoa pitäisi onnistua.

Neljä päivää Wanakassa meni nopeasti, onneksi palaan takaisin kunhan olen saanut kävelyurakkani päätökseen. Wanakan ympäristössä on ihan älyttömästi tekemistä ja hienoja paikkoja, en varmasti malta lepäillä pitkään paikallani.