Viva Mexico!
Viime marraskuussa tarjoutui yhtäkkiä tilaisuus pitää kaksi viikkoa lomaa. Normaalisti pakkaisin kiipeily/vaellus/muut harrastuskamppeet reppuun ja lähtisin aktiivilomalle, mutta tällä kertaa olinkin ihan puhki, koska olin istunut koulunpenkillä kuusi viikkoa aamusta iltaan. Tuntui siltä, että haluan vain päästä jonnekin lämpimään ja olla tekemättä mitään. Nukkua paljon, lukea kirjoja, nukkua lisää. Parin viikon varoitusajalla ei tietenkään ollut mahdollista saada ketään matkaan, joten oli lähdettävä yksin. Periaatteeni on aina ollut, että lähden mieluummin reissuun yksin, kuin etten lähtisi ollenkaan. Löysin todella halvat lentoliput Cancuniin, Meksikoon, joten suunta oli selvä!
Koska olin lähdössä matkaan yksin, harkitsin majoitukseksi myös hostellia, ettei tarvitsisi viettää kahta viikkoa itsekseen. Mutta koska halusin myös nukkua rauhassa, hostelli voisi olla vähän liian rauhaton. Kaksi viikkoa olisi myös liian pitkä aika "sohvasurffailuun", eli ilmaismajoitukseen jonkun paikallisen luona. Päädyin varaamaan huoneen Air Bnb:stä, vain 15€/yö. Harkitsin toisen viikon viettämistä Isla Holboxilla, mutta hetken pohdittuani totesin, että ei ole hyvä idea mennä romanttiselle pikkusaarelle yksin. Saattaisi tulla aika pitkäksi ja ehkä jossain vaiheessa rannalla käsi kädessä kävelevät ja suuteloivat pariskunnat alkaisivat jopa ottaa päähän. Siispä suunta Playa del Carmeniin, josta löytyy sekä rantaa että kaupunki.
Majoitukseni osoittautui loistavaksi, talon omisti sympaattinen saksalaispariskunta, joka oli asunut Meksikossa jo 16 vuotta. Minulla oli oma huone wc:llä ja suihkulla sekä omalla sisäänkäynnillä, ja ikkuna sisäpihan vehreään puutarhaan. Talo oli 3 km Playan keskustasta, hieman jopa ränsistyneen näköisellä paikallisten asuinalueella. Ensimmäinen huoleni olikin, uskallanko liikkua siellä illalla yksin? Naapurustoa tutkailtuani totesin, että sen asukit näyttivät hyvin vaarattomilta ja ystävällisiltä, sain kulkea ihan rauhassa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Huoneen vuokraan kuului myös hieno punainen polkupyörä, jolla polkaisi keskustaan kymmenessä minuutissa!
Lomani meni juuri niin kuin olin suunnitellutkin; pitkiä yöunia, kävelyitä rannalla, kirjan lukemista palmun alla Karibianmeren aaltojen kohistessa rantaan, päiväunia rannalla, alueen tutkimista polkupyörän selästä ja mikä tärkeintä; herkullista meksikolaista ruokaa! Kun alkoi tuntua siltä, että kaipaan muiden ihmisten seuraa, menin paikallisten "sohvasurffaajien" viikkokokoontumiseen, jossa tapasin heti parikymmentä ihanaa tyyppiä, joukossa oli sekä paikallisia että muita reissaajia. Heidän kanssaan kävin lounailla, oluella, rannalla konsertissa, salsabileissä ja myös Tulumissa tutkimassa vanhoja maya-raunioita.
Yksi suosikeistani oli snorklausretki Cozumelin saarelle, Karibianmeren vesi on uskomattoman kirkasta ja pinnan alla on vaan niin kaunista! Tulen varmasti aina muistamaan myös sen hetken, kun ajelin keskellä yötä keskustasta "kotiin" monen tunnin salsaamisen jälkeen. Loistava kuubalainen livebändi oli soittanut koko illan ja jalkani olivat tanssimisesta kipeät. Kaduilla ei ollut ketään, muutamaa irrallaan juoksevaa koiraa lukuun ottamatta. Lämmin sade kasteli vaatteeni ja ilma tuoksui jollekin hyvälle, varmaan Meksikolle. Sinä yönä nukuin jotenkin erityisen makeasti.
Vaikka lähdin matkaan yksin, minun ei loppujen lopuksi tarvinnut olla yksin, paitsi silloin kun sitä itse halusin. Playa del Carmen oli juuri sopivan vilkas paikka, jossa riitti rauhallisia rantoja (vähän kauempana keskustasta), mutta myös toimintaa ja paikallista elämänmenoa. Rohkeasti vain yksin reissuun!
Tyhjät rannat Playa del Carmenin pohjoispuolella
Paikallisten vapaapäivänä rannalla oli sutinaa
Kotikatu, Avenida 20.
Couchsurffareiden kokoontuminen
Tulum
