Ykkösleirin päiväkahvikerho
Ykkösleiriin on nousua perusleiristä noin 800 metriä, joten sinne päästyämme oli taas pidettävä lepopäivä ja totuteltava uuteen korkeuteen. Huilailupäiviä tulee näissä korkeuksissa liikuttaessa melko paljon ja tällaiselle sähköjänikselle joka ei jaksa istua paikoillaan, teki välillä vähän tiukkaa vaan makoilla teltassa ja odottaa että aika kuluu. Onneksi oli lukemista mukana.
Lepopäivien ohjelma vakiintui melko pian; aamulla oli aamupala, sitten mentiin lepäämään. Parin tunnin päästä juotiin aamupäiväkahvit. Sen jälkeenhän onkin jo aamupäiväunet paikallaan. Yhden maissa saatiin lounasta (ykkösleirissä oli vielä täysi ylläpito eli kolme ateriaa päivässä), jonka perään luonnollisesti ruokalepo. Iltapäivällä taas käytiin ruokateltassa juomassa kupposet kahvia tai teetä ja tämän jälkeen vetäydyttiin taas telttoihin iltapäiväunille. Joinain päivinä kun oltiin tosi ahkeria, ehdittiin vielä ennen illallista juoda myöhemmät iltapäiväkahvit ja ottaa toiset iltapäiväunet. Illallinen tarjoiltiin seitsemältä, jonka jälkeen ei sitten muuta ehtinytkään kuin hoitaa iltatoimet ja pistää pään tyynyyn. Ja koska koko ajan oli aklimatisoituminen käynnissä (kiihdyttää aineenvaihduntaa), lisätään jokaiseen mahdolliseen väliin vielä pissalla käynti.
Meille oli perusleirissä jo osoitettu meistä huolehtivat oppaat; Yuri (Uzbekistan) oli pääopas, jämpti ja selvästi kokenut kaveri. Englantia hän ei pahemmin puhunut, tosin tuskin olisi montaa sanaa sanonut vaikka olisi osannutkin. Georgiasta kotoisin oleva Beso sen sijaan puhui myös englantia. Lisäksi oli joukon nuorin opas, Andrei (Kazakhstan) joka oli erittäin ystävällinen ja aina auttamassa parhaansa mukaan. Andrein englanninkielen sanastoon kuului: How are you? Sit down please. I love you. Very good.
Leiristä näki melkein koko reitin ylös jäätikköä pitkin kakkosleiriin asti, joten parin päivän tiirailun jälkeen alettiin olla valmiita lähtemään ylöspäin ja tositoimiin. Oppaat vielä tarkistivat että kaikilla on kunnolliset varusteet mukana; valjaat, raudat, hakku, untuvatakki, rukkaset yms. Tästä ylöspäin olisi kannettava kaikki henkilökohtaiset varusteet, tai maksettava 4 euroa/kg kantajalle. Ruoat lähtisivät kantajan kyytiin, mutta muuten päätin kantaa itse kaiken. Kun reppu oli pakattu, veikkaisin että se painoi noin 15 kg. Ensimmäisellä "kierroksella" kiipeäisimme ensin kakkosleiriin (5300m), viettäisimme siellä lepopäivän ja kaksi yötä, sitten kakkosesta kolmosleiriin (6100m), siellä yksi yö jonka jälkeen koko matka takaisin ykköseen lepäämään, tankkaamaan ja valmistautumaan huiputusyritykseen.
Ykkösleiri (4400m)
Keittiön tytöt
Ruokien setvimistä ylempiä leirejä varten.
Tiimi aklimatisoituisretkellä ykkösleirin lähikukkulalla.
Ykkösleiri näkyy vasemmassa alakulmassa.