(sopivasti hukassa) Hiroshiman yössä

Hiroshima oli ehdottomasti suosikkini kaupungeista joissa kävimme Japanissa. Sopivan kokoinen, vain vähän reilu miljoona asukasta. Keskustan alue on todella vehreää, puistoja siellä täällä ja kaikki pyöräily- tai kävelymatkan päässä (ainakin minulle). Hiroshiman vierailu alkoikin hieman synkissä merkeissä, kävimme nimittäin ensimmäisenä atomipommimuseossa ja muistomerkeillä. Veti mielen melko matalaksi, mutta toivottavasti kaikki museossa vierailevat oppivat käynnistään jotain ja samanlaisia murhenäytelmiä ei nähtäisi enää ikinä.

No mutta, olimme jo kolmannessa kaupungissa Japanin reissulla ja päätimme että nyt on päästävä tutkimaan japanilaista yöelämää. Hostellista ystävällisesti antoivat meille kartan johon oli merkattu pubit, yökerhot, karaokebaarit ja yleensäkin kaikki viihtymiseen tarvittava. Ei muuta kuin kartta kainaloon ja menoksi. Ensimmäinen osoite: Molly Malones. Myönnän, vähän ehkä tylsää mennä Japanissa irlantilaiseen baariin, mutta tiesimme että sieltä saa myös ruokaa. Illalliseksi vähän vähemmän japanilaisia lohkoperunoita mutta kuitenkin Sapporo-oluella alas huuhdeltuna. Naapuripöydän jamppa Yu esitteli itsensä ja selvisi, että päivisin hän insinööreilee autoja Mitsubishillä ja yöt soittaa levyjä klubeilla. Yu vei meidät suosikkipubiinsa, jossa tarjoiltiin japanilaisten panimoiden oluita. Valitettavasti dj:n työt kutsuivat ja jouduimme jatkamaan matkaa ilman häntä.

Tässä vaiheessa laitoimme kartan taskuun ja lähdimme summassa kiertelemään Hiroshiman "viihdealueen" kapeita katuja. Japani on siitä mukava paikka, että kaikkialla on turvallista, eikä yömyöhäänkään tarvitse pelätä joutuvansa ryöstetyksi. Korkeiden rakennusten ovenpielet olivat täynnä baarien kylttejä, valitsimme Buddha baarin. Buddha bar oli pienen pieni, baaritiskillä oli tilaa noin kymmenelle hengelle, ja lisäksi pari muuta pöytää. Siellä sitten istuttiin rivissä japanilaisten bisnesmiesten kanssa (kai ne oli bisnesmiehiä, ainakin niillä oli puvut päällä) ja maisteltiin baarimikon itse tekemiä "booleja", joita kauhottiin epämääräisen näköisistä lasipurkeista baaritiskin reunalta.

Jostain syystä meidät neuvottiin seuraavaksi paikkaan, jossa oli ainoastaan länsimaalaisia. Muutama lähi-idän ihme kävi juttelemassa ja noitui sitä kun "ei täällä puhuta englantia". Ei jääty. Hostellin tytöt kertoivat käyvänsä usein Edge baarissa. Sinne siis! Kysyimme erään oven pielessä seisovalta portsarilta kuinka sinne pääsee. Hän ei tiennyt, joten paikalle kutsuttiin pari muutakin henkilöä, joista toinen lähti lopulta näyttämään meille tietä. Edge oli myöskin melkoisen pieni baari kellarikerroksessa. Mutta mikä meno! Rokki soi ja nuoriso tanssi hiki päässä. Taisimme erottua jonkun verran porukasta kun lähes joka toinen kävi jossain vaiheessa jututtamassa. Tai ainakin kysymässä: where you froooom? Joskus kolmen jälkeen alkoi jaloissa tuntua siltä että ei jaksa enää. Taksi alle ja nukkumaan.

Japanilaiset ovat päiväsaikaan hyvin hillittyä ja hyväkäytöksistä kansaa, mutta värivaloissa heistäkin löytyy näköjään pieni diskoeläin. Hauskaa oli!