Maailman korkein junamatka

Junamatkailu Japanin supersiisteissä junissa on yhdenlainen kokemus, junamatkailu Kiinassa onkin sitten ihan toisenlainen. Vaikka matkaseurana onkin kiinalaisia, jotka eivät ehkä ole aivan yhtä siistiä kansaa kuin japanilaiset, on junamatka Pekingistä Lhasaan uskomattoman hieno kokemus.

Lähtö Pekingistä on kahdeksalta illalla, kiinalaiseen tapaan junaan rynnitään kyynärpäätekniikalla. Huomaan olevani Japanin reissun jäljiltä aivan liian kohtelias, säädän siis kohteliaisuusasteen kympistä kolmoseen ja johan alkaa sujua. Onhan se ymmärrettävää että maassa jossa on 1,3 miljardia ihmistä, on pidettävä puoliaan ihan eri lailla kuin meillä Suomessa.

Punkka löytyi "hard sleeper" osastolta, jossa samassa hytissä on 6 petiä, kolme päällekkäin molemmin puolin. Pian tapaan myös "kämppikseni", viisi noin 50-vuotiasta mahakasta miestä. Onneksi tuli korvatulpat mukaan... Kampesin itseni ja laukkuni ylimmälle punkalle, siinä sitä oltaisiin seuraavat 46 tuntia.

Jokaisessa junavaunussa on omat pesupaikat; lavuaarit ja peilit, sekä kaksi "kyykkyvessaa" eli reikää lattiassa. Joka vaunussa on myös oma kuumavesihana, eli mukaan kannattaa varata myös muki ja kahvia/teetä/kuppinuudeleita/pussipuuroja. Niitä on sitten mukava ryystää kiinalaiseen tapaan äänekkäästi. Onhan junassa toki ravintolakin. Ravintolavaunussa on tietyt ajat aamupalalle, lounaalle sekä illalliselle. Turha toivo että siellä saisi istua pitempään ja nauttia vaikka oluen maisemia katsellen, tiukka tarjoilijatyttö tuli ajamaan meidät pois ruoka-ajan päätyttyä.

Kämppikset eivät puhuneet sanaakaan englantia. Koko matkan he joko nukkuivat, tai pelasivat korttia. Sen sain selville että Lhasaan olivat hekin menossa. Kaikki paikalliset joivat teetä litratolkulla, söivät vähintäänkin epäilyttävän näköisiä eväitä ja junavaunu oli kyllä sen näköinenkin... Onneksi junan henkilökunta siivosi useamman kerran matkan aikana.

Upeinta tällä junamatkalla ovat maisemat. Alkumatkasta ohitamme useita kaupunkeja, joissa kaikissa tuntuu olevan kova rakennusbuumi. Isoja keskeneräisiä kerrostaloja on joka puolella. Toisen päivän iltapäivällä maisemat muuttuvat karuiksi, kun juna alkaa nousta kohti Tiibetin ylänköä. Yöllä puksutellaan jo yli 3000 metrin korkeudessa ja viimeisen päivän aamuna ylitämme Tanggu Lan solan (5072m). Koko viimeisen päivän maisema on uskomattoman kaunista ja karua. Nurmitasankoja joilla laiduntaa jakkilaumoja, peuroja ja villiaaseja. Siellä täällä on paimentolaisten telttoja. Lumihuippuiset vuoret piirittävät junaa molemmilta puolilta.

Junaan syötetään lisää happea sen ollessa korkealla, joten harvalla tulee oireita korkeudesta matkan aikana. Junarata ei ole pelkästään maailman korkein, sen varrella sijaitsee myös maailman korkein junatunneli ja maailman korkein juna-asema. Korkealla ylängöllä kulkeva rata on rakennettu ikiroudan päälle ja maa pidetään jäässä radan alle rakennetun jäähdytysputkiston avulla. Huikea junarata, huikea matka ja täältä Lhasasta alkaakin sitten taas uusi seikkailu...

Kämppikset.

Asemalta voi ostaa lisää evästä.

Xining. Vai Hervanta?

Maisemia matkan varrelta

Korkealla ollaan