Kiipeilyä Kalymnoksella

12 suomalaista kiipeilijää (+yksi vauva) lähti Kalymnokselle kahdeksi viikoksi kiipeilemään. Osa tunsi toisensa ennestään ja oli ollut saarella ennenkin, mutta minulle kerta oli ensimmäinen, enkä myöskään tuntenut ketään etukäteen. Tulin Rodokselta lautalla ja olin paikalla ensimmäisenä. Yöpaikka Aspro studios löytyi helposti Massourin kylän keskustasta, vastassa oli Aspron isäntä, ihana tanskalainen Henrik Wetter. Yhteinen sävel löytyi heti; Henrik oli työskennellyt 23 vuotta stuerttina ennen muuttoaan Kalymnokselle.

Iltaan mennessä kaikki olivat saapuneet paikalle, ensimmäiselle kiipeilypäivälle sovittiin sektoriksi Poets, koska se oli kävelymatkan päässä Massourista, eikä meillä ollut vielä minkäänlaista menopeliä. Massourin lähellä on paljon kiipeilysektoreita, joille pääsee kävellen. Toki siellä on myös enemmän porukkaa, mutta vain muutaman kerran jouduttiin jonottelemaan reiteille. Lähes kaikille sektoreille joutuu kävelemään tieltä 10-30 minuuttia ylämäkeen rinnettä, jossa on paljon irtokiviä ja piikkipuskia. Alkulämmittelyt tuli siis siinä, sektorille päästyä sai pyyhkiä hikeä otsalta ja aurinkorasvat oli jo jossain ihan muualla kuin naamassa. Pahinta oli ne piikkipuskat, ohje kuuluikin: jos kaadut ja lähdet vierimään rinnettä alas, tähtää mieluummin kiveen kuin puskaan, sattuu vähemmän. Suosittelen kaikille pitkiä kiipeilyhousuja, muuten on kintut verillä.

Poetsin päivä oli vasta alkulämmittelyä ja totuttelua kalkkikiveen. Sormet ja varsinkin nahka on kovilla, kallio on paikoin tosi terävää "rotanhammasta". Seuraavana päivänä kiivettiinkin jo enemmän, sektorilla Ivory Tower. Olen itse vasta aloitteleva kiipeilijä, varsinkin kalliolla, mutta Kalymnokselta löytyy pultattuja reittejä kaiken tasoisille.

Kolmantena kiipeilypäivänä sain tippuessani melkoisen palkeenkielen sormeen, ei muuta kuin laastaria ja teippiä päälle ja uudella raivolla sama reitti ylös asti. Kalymnoksella on paljon vuohia, jotka ei pahemmin ujostele ihmisiä. Eväitä ei kannata levitellä kiville, tai ne päätyvät vuohen murkinaksi. Vuohet ja linnut (ja kiipeilijät) saattavat tiputella kalliolta kiviä, joten kypärän käyttö on suositeltavaa.

Jo muutamassa päivässä tuli huimaa edistystä kiipeilyyn, oma uskallus kasvoi päivä päivältä ja kannustavilla kiipeilykavereilla oli osansa asiassa. Kiipesin ensimmäisen multi-pitch reitin (useamman köydenpituuden reitti), 125 metriä School sektorilla. Se oli harjoitusnousu pidempää ja vaikeampaa reittiä varten. Miksi sinne ei ikinä päästy, onkin ihan toinen tarina..