Turistihelvetistä kiipeilyparatiisiin

Oli tarkoitus kirjoittaa siitä kun olin pari päivää suomituristien suosimalla Rodoksen saarella. Mutta nyt ei kyllä pysty, olen nimittäin tällä hetkellä niin upeassa paikassa että Rodoksen kokemukset on jo pyyhkiytyneet mielestä.

Muistan vain että turisteja oli joka paikassa, lähes joka ravintolassa sai ruokalistan suomeksi, vanha kaupunki oli hieno mutta täynnä turistirihkamaa myyviä putiikkeja. Rannalla tuuli ihan liikaa, eikä siellä voinut makoilla kun hiekan sijaan oli kivenmukulaa joka ei tunnu kovin mukavalta selän alla. Rantatuolista olisi pitänyt maksaa 7 euroa. Että se Rodoksesta.

Rodokselta jatkoin matkaa varsinaiseen määränpäähän laivalla, matka Kalymnoksen saarelle kesti vain kolme tuntia mukavalla katamaraanilla. Olin ollut Kreikassa vain kerran aikaisemmin, siitäkin kerrasta on kulunut jo ainakin 25 vuotta. Kreikan saaristo on jo pitkään ollut haaveissa, joten kun tarjoutui tilaisuus yhdistää loma ja kalliokiipeily Kalymnoksella, ei tarvinnut kauan miettiä.

Kalymnoksen huikean hienot kalkkikivikalliot "löydettiin" 90-luvun lopulla, siitä lähtien kiipeilijät ovat matkustaneet saarelle sankoin joukoin, mikä on tietysti paikallisille mahtava juttu. Kreikan huono taloustilanne ei näy ainakaan Massourin kylässä. Vaikka kausi alkaa olla lopuillaan, on kaikki ravintolat iltaisin täynnä kiipeilykansaa. Päivisin kylä hiljenee kun porukka suuntaa kalliolle, mutta neljän maissa terassit alkavat taas täyttyä. Päivän kiipeilyt on tietenkin puitava kaveriporukassa ja hurjimmat "muuvit" sekä putoamiset käydään läpi. On ihan normaalia että joka toisella on naarmuja, mustelmia ja sääret verillä, mutta lähes poikkeuksetta hymy on jokaisella korvasta korvaan. Uskomattoman hieno paikka kerta kaikkiaan! Kerron kiipeilystä täällä myöhemmin lisää...

Kisu mielii kylpyyn Rodoksen vanhassa kaupungissa.

Rodoksen vanhan kaupungin turistiryysis.

Vihdoin Kalymnoksen upeissa maisemissa.