Vihdoinkin aurinkoa!
PV 22: Refugio de la Renclusa - Lac de Rius 19,5 km
Vuoristomajan aamupalatarjoilu oli viidestä seitsemään, ilmestyin sinne oikein hyvien yöunien jälkeen kuudelta. Yksi porukka häipyi jo siinä vaiheessa otsalamput vilkkuen ulos, ilmeisesti kiipeämään Pyreneiden korkeimmalle vuorelle Pico d’Anetolle. Se oli ollut minullakin suunnitelmissa, kuten moni muukin huippu reitin varrella. Mutta olin jo henkisesti luopunut isompien vuorten valloituksista tällä reissulla, kun matkani pituus lyheni lähes kahdesta kuukaudesta 40 päivään. Joku päivä tulen tänne takaisin oikein varustautuneena ja ajan kanssa.
Oli vielä pimeää kun lähdin matkaan vähän seitsemän jälkeen. Lähes täysi kuu möllötti taivaalla ja valaisi uuden lumipeitteen saaneet vuoret kauniisti. Minun piti palata takaisin samaa polkua kilometrin verran, mitä olin tullutkin, että pääsin takaisin reitille. Päiväkin alkoi valjeta ja olin haljeta ilosta, kun ne vähätkin pilvet mitä taivaalla äsken vielä oli, katosivat. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos tänäänkin olisi ollut huono sää. Olisin varmaankin kävellyt takaisin Benasqueen ja lähtenyt johonkin rantakohteeseen juomaan sangriaa.
Refuge de la Renclusa, vuoret ja kuu
Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeita; vesiputouksia, kirkasvetisiä puroja, lumihuippuisia vuoria, eli kaikkea!!! Minulla meni lähes viisi tuntia nousta Col de Mulleresin (2928m) päälle, tosin nousu oli siinä mielessä ilahduttavan helppo, että se ei ollutkaan pitkin loputonta lohkareikkoa, vaan enimmäkseen sileitä kallioita. Solan vieressä kohosi 3030 metriä korkea Tuc de Mulleres, jonne halusin käydä nousemassa. Lunta oli tullut sen verran, että olin viritellyt kenkiini ne liukuesteet, jotka ostin Benasquesta. Niiden kanssa 15 minuutin nousu huipulle lumisilla kivillä ei ollut homma eikä mikään.
Niiiiiin kaunista!
Solasta laskeutumisen alkumetrit olivat todella jyrkkiä ja vaativat taas vähän kiipeilyä, seuraavat kolme tuntia hyppelinkin sitten juuri sellaista hankalaa lohkareikkoa pitkin alas laaksoon. Laakson pohjalle tuli laskeutumista noin 1500 metriä, olin siellä vähän neljän jälkeen. Tästä alkaisi taas nousu 2400 metrissä oleville järville. Kello oli vielä niin vähän että hyvin ehtisin sinne ennen pimeää. Ja niin ehdinkin, mutta ensimmäisen järven ympäristö oli niin kivikkoista että sieltä ei meinannut löytyä leiripaikkaa. Järven toisessa päässä oli onneksi hiekkaranta, jolla oli pari teltan kokoista kivetöntä länttiä. Teltta pystyyn, venyttely, iltapesu järvessä ja illallinen. Taju lähti ennen kuin ehdin laskea kymmeneen…
Tuc de Mulleres 3009 m
Col de Mulleres siltä puolelta minne laskeuduin
Lac de Rius