Kyljystä pöytään
PV 21: Benasque - Refuge de la Renclusa 19 km
Olin niin into piukeana lähdössä taas jatkamaan matkaa, että heräsin jo hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Auringonnousu on nyt vasta 7.45, se on siirtynyt jo ainakin puoli tuntia siitä kun tulin Pyreneille. Sanoin heipat tsekeille ja toivotin heille onnea Pico d’Aneton valloitukseen, ennen kahdeksaa olin jo polulla. Taivas oli pahaenteisesti pilvinen, mutta yritin uskotella itselleni, että kyllä se siitä vielä kirkastuu. Olin suunnitellut nousevani Pico d’Alban huipulle ja laskeutuvani sieltä toiselle puolelle Refugio de la Renclusalle, joka on HRP:n varrella. Samalle vuoristomajalle pääsee myös helpompaa reittiä (GR11.5), mutta halusin jonnekin ylemmäs. Mutta kun käännyin GR11.5:ltä toiselle polulle, joka lähti nousemaan jyrkästi kohti Ibon d’Albaa, satoi jo vettä.
Nousin rinnettä noin tunnin verran, kunnes totesin, ettei siinä ollut mitään järkeä. Sää ei parantunut, päin vastoin. En näkisi ylhäältä yhtään mitään, sitä paitsi sade näytti tulevan ylempänä taas lumena. Minulla oli kyllä nyt ne liukuesteet kenkiin, mutta lumi tarkoitti silti todella hidasta etenemistä poluttomassa maastossa. Eli ei muuta kuin takaisin alas GR-reitille. Majalle ei ollut takaisin polulle päästyäni kuin vajaan kolmen tunnin kävely, mutta menin jo laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa ehdin siinä ajassa pukea ja riisua kuorivaatteet. En ole tosiaan koskaan ennen yöpynyt näissä miehitetyissä vuoristomajoissa, joten aivan uusi kokemus tämäkin! Normaalisti varauksen voi tehdä netissä, mutta näin lyhyellä varoitusajalla (seuraava päivä) piti soittaa suoraan majalle. 35€ hintaan sisältyi (kai automaattisesti) illallinen ja aamupala. Majoissa on oltava sisäkengät, sellaisiahan minulla ei ollut mutta sain majalta sellaiset hotellitohvelit.
Tervetulokomitea
Näin keskellä viikkoa ja kun on todella huono sää, asiakkaita ei ollut kuin kolmetoista. Paikkoja on 110. Sain ihan oman huoneenkin, jossa on kaksi kerrossänkyä ja oma kylpyhuone. Reitti Pyreneiden korkeimmalle vuorelle Pico d’Anetolle menee tämän vuoristomajan vierestä, bongasinkin huoneeni ikkunasta läpimärät tsekkiläiset marssimassa alas päin. Huutelin ikkunasta että pääsivätkö he huipulle, eivät kuulemma päässeet ja mitään siellä ei nähnyt. Hyvä päätös siis, etten lähtenyt edes yrittämään Alban huipulle. Parempi säästää nekin voimat tuleviin koitoksiin.
Normaalisti näissä majoissa olisi ilmeisesti peitot ja tyynytkin, mutta nyt koronan vuoksi jokaisella on oltava oma makuupussi ja tyyny mukana. Refugion sisätiloissa pitää käyttää maskia, mutta henkilökunnallakin ne on vähän ”sinne päin”. Taitaa kaikki olla vähän väsyneitä tähän koronatouhuun. Illallinen oli katettu isoon ruokasaliin jokaiselle seurueelle oma pöytä mahdollisimman kaukana toisista. Eli minun yhden hengen seurueeni ei edelleenkään tarvinnut seurustella kenenkään muun kanssa.
Alkuruoaksi oli linssikeittoa, pääruokana porsaan kyljystä ja perunaa ja jälkkärinä jonkunlainen kakkupala. Olin miettinyt että pitäisikö ilmoittaa olevansa kasvissyöjä, mutta en tiennyt onko täällä edes mahdollista saada kasvisruokaa. Porsaankyljys on viimeinen asia mitä itse tilaisin ravintolassa, mutta kiltisti söin mitä eteen tuotiin. En siis varsinaisesti ole kasvissyöjä, vain vähän rajoittunut lihan syömisen suhteen ja kotona en tee liharuokaa ollenkaan. Nälkä lähti ja nyt varmasti nukuttaa kyllä hyvin. Kun katson ulkona vihmovaa sadetta, olen aika iloinen että olen täällä sisätiloissa. Huonon sään takia kamera oli melkein koko päivän repussa, eikä tältä päivältä ole juurikaan kuvia. Toivotaan että huomenna sää olisi parempi!
