Järviä, järviä, järviä!
PV 23: Lac de Rius - (melkein) Salardu 20 km
Eilen illalla juuri ennen kuin nukahdin, olin kuulevinani puhetta jostain läheltä. Mutta kun kurkistin ulos teltasta, näin vain sumua. Yöllä sumu hävisi ja tilalle vaihtui todella kirkas kuutamo. Kuu oli korkealla vielä silloinkin kun aamulla pakkasin reppuani ja aamu alkoi valjeta. Auringonnousu värjäsi pilvet vaaleanpunaisiksi ja tämä kaikki heijastui peilityynen järven pinnasta. Liikkeelle lähdettyäni löysin seuraavan kumpareen takaa saman saksalaisen pariskunnan, jonka tapasin leirintäalueella Benasquessa. Illalla kuuluneet äänet eivät siis olleet mielikuvitustani, vaan ihan oikeita! Pariskunta vaeltaa GR11:sta, joten varmasti törmätään vielä uudelleenkin.
Aamu oli niin kaunis että liikkeelle lähdöstä ei meinannut tulla mitään
Koko aamupäivän polkuni kiemurteli järvien ja pienten lammikoiden välissä ylös ja alas pitkin kivikkoista ja ruohikkoista kumpareikkoa, kunnes nousi solaan, jonka toiselta puolelta paljastui upea näköala Lac de Marin järvelle. Vielä hidaskulkuinen jyrkkä laskeutuminen järvelle ja kun pääsin sen toiseen päähän, päätin pitää tauon ja kuivatella yön jäljiltä märkää telttaa. Levitin teltan sekä makuupussin rantakiville aurinkoon ja pulahdin uimaan superkirkkaaseen veteen. Uinnin jälkeen olo oli virkeä ja raikas, ainakin vähän aikaa.
Uimaan! Lac de Mar
Seuraava pysäkki oli Refugi de la Restanca, jossa sijoitin tölkilliseen sitruunalimonadia. Henkilökunta oli oikein ystävällistä, majalla oli wifi ja jopa kännykän latauspiste ulkoseinässä. Seuraava sola, Coll de Crestada, toi minut Aguiestortesin kansallispuistoon. Tosin kauaa en siellä ollut, tuntia myöhemmin reitti ylitti toisen solan ja kansallispuiston rajan uudelleen. Tästä alkoi pitkä laskeutuminen kohti Salardun kylää. Jyrkkä ja hidaskulkuinen polku muuttui vähän ajan päästä metsäpoluksi, mikä olisi ihan hyvin voinut olla Suomesta! Mäntymetsää, suota, mustikoita ja juurakkoinen polku ja jopa pitkospuita, ihan kuin kotona! Tästä kotoisasta maisemasta ei kylläkään ole kuvia, koska alkoi sataa ja kamera joutui taas reppuun suojaan.
Ainoa kuvani Aguiestortesin kansallipuistosta
Pitkospuut
Lähestyin kylää, mutta en halunnut saapua perille vielä tänään koska minulla ei ollut majoitusta varattuna eikä kylässä ollut leirintäaluetta. Polku vaihtui tieksi, yritin pälyillä tien varsia sillä silmällä, minne saisi teltan pystyyn. Löysinkin sopivan paikan entiseltä laitumelta (oletan että entinen koska ei tällä hetkellä ole aidattu), sen verran katveessa ettei telttani näy tielle. Vähän on kyllä sellainen olo että tämä ei ole ihan luvallinen telttapaikka, mutta saa luvan kelvata. Viidenkymmenen metrin päässä on oma pieni vesiputouskin, mistä saan vettä. Huomenna aamulla kävelen Salarduun ostamaan ruokaa seuraavalle etapille!