Saksanhirvien soidinmenot

PV 26: Alos d’Isil - Cabana de Guerossos (2045m) 20 km

Vähän tulee jälkijunassa nämä päivitykset, en ole pitänyt lepopäivää sitten Benasquen, joten ei ole ollut aikaa eikä yhteyksiä! Mutta tässä tämä nyt vihdoin on!

Ai että tänään oli kyllä taas upea päivä! Sanat ei riitä kuvailemaan miten onnellinen olen ollut koko päivän, kun saan vaeltaa täällä. Tänään ylitettävänä oli kolme korkeaa solaa, joten olin hyvin iloinen huomatessani aamulla, että taivas oli kirkas. Avara luonto alkoi heti aamusta, kun lähdin nousemaan laakson pohjalta kohti ensimmäistä solaa. Muistatteko sen parin päivän takaisen mörisijän? Nyt selvisi kuka se oli. Samanlaista mölinää kuului nimittäin laakson joka puolelta, elukat taisivat huudella toisilleen, se kuulosti ihan leijonan karjunnalta. Olin edellisenä päivänä nähnyt taulun, jossa esiteltiin alueen eläimiä, ja minulla oli kyllä jo hyvä arvaus siitä kuka tätä meteliä piti. Sitten näin sen! Onkohan se suomeksi sitten saksanhirvi vai mikä, en tiedä, mutta hieno eläin se on!

Mainittu mölisijä on tuo vasemmanpuoleinen

Lähtöpaikasta ensimmäiseen solaan, Coll de la Cornellaan (2485m), oli noin 1200 metriä nousua. Onneksi kolmen solan välillä ei kuitenkaan tarvinnut laskeutua kuin 100-200 metriä. Jokaisen solan päältä avautui taas uusi upea maisema turkoosine vuoristojärvineen ja vesiputouksineen.

Yksi monista järvistä

Opaskirjan etappi olisi päättynyt vuoristomajalle, jolla olin jo kahden aikaan. Majalla oli muitakin, tietysti kun on viikonloppu. Pidin siinä vain tauon ja jatkoin matkaa. Loppupäivän polku olikin selkeää ja helppoa seurata. Ohitin Noarren kylän, jossa on vain muutamia kivestä tehtyjä taloja, eikä sinne tule tietä ollenkaan.

Refuge Mont Roig

Maja sisältä

Noarre

Kylän jälkeen reitti lähti nousemaan koivumetsän halki kohti seuraavaa solaa. Metsässä minua vastaan tuli joukko vanhempia miehiä, jotka kyselivät minne olin menossa. Kun ilmoitin telttailevani jossain ylempänä lähellä solaa, he kertoivat että ihan pian tulisin aivan uudelle cabanalle (emergency shelter), joka olisi täydellinen yöpymiseen. Kiitin herroja vinkistä ja jatkoin matkaa.

Noin puolen tunnin päästä saavuinkin majalle, joka oli oikein sievä. Laverille mahtuisi siskonpetiin ehkä neljä ihmistä. Kello oli vasta vähän yli viisi ja minulla olisi ollut vielä energiaa jatkaa matkaa, mutta maja oli niin houkutteleva, että päätin jäädä siihen. Aamulla minulla olisi enää lyhyt matka nousta solan yli. Muutenkin tykkään hoitaa isoimmat ylämäet pois päiväjärjestyksestä ensimmäisenä aamulla, kun on hyvin levännyt ja virkeä. Nyt sitten istun tässä mökin rappusilla ja yritän saada aikani kulumaan, on liian aikaista syödä vielä illallistakaan. Onneksi seuranani on neljä hevosta, jotka vuoronperään käyvät nuuhkimassa minua. P.S. Metsäkauriiden mölinää kuuluu ihan yhtenään ympäröiviltä rinteiltä.

Yöpaikka

Maja oli uusi joten vielä erittäin siisti sisältä