Kiertotie

PV 33: Pla de Guilhem - Refuge des Cortalets (2150m) 20 km

Tuuli vinkui majan savupiipussa koko yön niin kovasti, että olin hyvin iloinen etten ollut teltassa. Aamulla taivas oli tummien pilvien peitossa, vaikka muutamalla niistä olikin vaaleanpunainen reunus auringon noustessa. Vielä ei onneksi satanut kun lähdin kävelemään alamäkeen kohti Refuge de Mariaillesia. Sinne oli vain neljä kilometriä ja vähän sen jälkeen piti taas tehdä päätös, lähtisinkö kiipeämään Pic du Canigoun (2784m) huipulle, vai kiertäisinkö vuoren GR 10:tä pitkin.

Refuge de Pla Guilhem

Kerrankin puhelin toimi, kun sitä tarvitsi. Tarkistin useamman eri sääennusteen ja kaikissa luvattiin rankkasadetta ja jopa räntää ylemmäs vuorelle. Se oli kyllä helppo kuvitella, oli nimittäin tosi kylmä ja tuuli oli ihan älytön. Jos se on niin kova jo vuoren juurella, mitä se on ylhäällä? Istuin risteyksessä hetken syömässä sipsiä ja mietin mitä teen. Aikaisemmat kokemukseni ukkosmyrskyistä vuorilla olivat liian tuoreessa muistissa ja käännyin GR10:lle. Reitti oli matkana pitempi kuin vuoren ylitse menevä, mutta ajallisesti lähes sama. Harmitti, koska Pic du Canigou oli viimeinen ”huiputus” tällä reitillä ja olisi varmasti hienona päivänä ollut upea kokemus. GR10 on merkitty reitti ja melkein aina aika hyvää polkua.

Ikävän näköisiä pilviä ja niin kova tuuli että metsässä vähän jännitti kaatuuko puut niskaan

Koko ajan odotin, että sade alkaisi. Jossain vaiheessa vähän ripsikin, mutta ei mitään rankkasadetta niin kuin ennusteessa lupailtiin. Pysähdyin lounaalle Refuge de Bonne Aiguelle, joka on pieni miehittämätön vuoristomaja. Ja miten söpö se olikaan! Se oli rakennettu aivan jyrkänteen reunalle ja sillä oli upea terassi. Harmi vain että sää ei ollut oikein suotuisa terassilla istuskeluun, söin sisällä ja kuuntelin koko ajan voimistuvia tuulenpuuskia. Sisällä oli makuupaikat kymmenelle viidellä eri laverilla ja nurkassa oli kamiina.

Refuge de Bonne Aiguen terassilla olisi ollut kiva istua, jos sää olisi ollut hyvä

Oli myös tehtävä päätöksiä jatkon suhteen. Kuinka pitkälle jatkaisin tänään ja miten se vaikuttaa seuraaviin päiviin? Virtapankit alkoivat olla tyhjiä, otsalampustakin loppui akku eilen illalla. Olisi siis päästävä pian jonnekin missä on latausmahdollisuus. Yritin netistä etsiä majoitusta seuraavasta kylästä (Arles-sur-tech), mutta kun mitään ei löytynyt, päätin jäädä seuraavaan refugeen yöksi. Vettä ei edelleenkään satanut muutamaa hassua pisaraa lukuunottamatta kun saavuin Refuge des Cortaletsin pihaan. Majassa oli tilaa ja minut vastaanottanut nainen puhui jopa englantia. Kuuma suihku maksoi 2,5€, eikä tarvinnut kauaa miettiä haluanko sen. Nyt ei enää ole vuoristojärviä missä uida ja olen tietoinen siitä, että en tuoksu ruusuille. Tosin suihkusta saatava raikkauden tunne ei kestä kauaa, kun sen jälkeen on laitettava päälle ne samat vaatteet mitä ei ole koko reissun aikana pesty koneessa tai minkäänlaisella pesuaineella.

Kaatosade alkoi vasta viiden maissa, silloin makoilin makuupussissa huoneessani ja katselin ulos tyytyväisenä siitä, etten ollut enää kävelemässä. Menin ruokailutilaan tuntia ennen illallista ja Tijl oli juuri astunut ovesta sisään! Hän oli mennyt Canigoun huipulle, kastunut läpimäräksi, eikä ollut nähnyt yhtään mitään kun huippu oli sumussa. Onneksi majalla oli takassa tulet ja pian saisimme ruokaa. Söimme porukalla pyöreän pöydän ääressä, seurueessa oli myös kolme ranskalaista nuorukaista, sekä vanhempi ranskalais-zimbabwelainen pariskunta. Ruoka oli hyvää ja tunnelma erittäin mukava. Ja nyt kun juuri kömmin makuupussin lämpöön, ulkona tulee kaatamalla vettä ja salamat välkkyvät pimeässä illassa.

Tässä vuoristomajassa sain tilattua kasvisruokaa, sitä ei ole monessa paikassa Pyreneillä tarjolla.