Harjanteella

PV 32: Orri de Baix - Refuge de Pla Guilhem (2275m) 32 km

Nyt yö ei onneksi ollut ihan niin kylmä ja kostea kuin kaksi edellistä. Tijl jäi vielä syömään aamupalaa kun lähdin matkaan. Polku nousi tasaisesti ylöspäin kohti Eynen laakson päätä, jossa se kipusi Col d’Eynen (2683m) päälle.

Eynen kylä näkyy alhaalla laaksossa

Iso lauma izardeja loikki pakoon solan päältä, kun säikäytin ne ilmestymällä paikalle. Tästä eteenpäin reitti seurasi useamman kilometrin harjannetta, joka on samalla Espanjan ja Ranskan raja. Maisemat olivat upeat molemmille puolille, aurinko paistoi ja ainoat pilvet olivat alhaalla laaksossa. Taas huomasi, että on viikonloppu koska porukkaa oli liikkeellä runsaasti ja tämä oli selkeästi suosittu reitti, eikä ihme. Harjannereittiä olisi voinut jatkaa vielä pitemmästikin, jos olisi halunnut. Olisin halunnut, istuin vielä risteykseen syömään lounasta ja miettimään mitä tekisin. Tijl tuli myös paikalle ja hänellä oli sama dilemma. Seuraavalle päivälle oli luvattu sadetta, siksi halusin jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista tänään, sään vielä ollessa hyvä. Taisimme molemmat muuttaa mieltämme useamman kerran siinä lounasta syödessä, mutta loppujen lopuksi päätin lähteä harjanteelta, että ehdin kävellä tietylle vuoristomajalle yöksi. Muussa tapauksessa joutuisin telttailemaan todella suojattomalla alueella ja tuuli oli koko päivän ollut kova. Tijl muutti mielensä vielä kertaalleen ja näytti jatkavan pitkin harjannetta, kun kävelin vähän hänen perässään lounaan jälkeen. Minä suuntasin alas.

Harjanne sinne päin mistä tulin

Ja menosuuntaan

Pian ohitin Vall Terin hiihtokeskuksen ja kävin siellä ravintolassa täyttämässä vesipulloni. Seuraavalla etapilla ei olisi ollenkaan vettä ja yöpyisin siellä. Lähdin ylämäkeen kolme litraa vettä repussa. Hyvä uutinen oli se, että kunhan pääsin mäen ylös, reitti pysyi ylhäällä yli 2200 metrissä seuraavat 17 kilometriä aikomalleni vuoristomajalle asti. Tuuli oli kova ja se kuljetti pilviä huimaa vauhtia, muuttaen maisemaa yhtenään. Ensin näet kaiken, hetken päästä pilvi nielaisee sinut etkä näe mitään. Ylängöllä oli kuitenkin helppo kävellä ja vähän seitsemän jälkeen saavuin miehittämättömälle Refuge de Pla Guilhemille. Majasta löytyi yksi saksalainen mies, joka oli viiden päivän vaelluksella itsekseen.

Pilvet tuli ja meni kovan tuulen mukana

Izardeja!

Minulla oli kaamea nälkä, joten aloin ensimmäisenä tekemään ruokaa. Koko päivän olin ollut tosi nälkäinen. Joka kerta kun söin jotain, 15 minuutin päästä oli taas nälkä. Saksalainen toivotti hyvät yöt jo puoli yhdeksältä! Edes vaeltaessa en koskaan mene niin aikaisin nukkumaan, ehkä hän vain oli tosi väsynyt. Onneksi majassa oli erikseen makuutila ja toinen huone, joten kokkailuni ei häirinnyt häntä.

Sain vihdoin kurnivan vatsani hiljennettyä ja kömmin makuupussiin. Onneksi olin nostanut tavarani ja etenkin ruokani naulaan seinälle, nimittäin aika pian alkoi kuulua rapinaa kun hiirulainen tai joku vastaava juoksenteli ympäri majaa. Laitoin korvatulpat korviin ja nukahdin saman tien.

Saksalainen vaeltaja tuvalla. Huomatkaa lasitiilet seinässä, aika erikoinen materiaalivalinta autiotupaan.