Pic Carlit
PV 31: Etang des Fourats - Orri de Baix (2040m) 30 km
Viime yönä en ollut taaskaan yhtään pahoillani, että jouduin käymään pissalla; tähtitaivas oli aivan uskomattoman kirkas ja kaunis! Yritin kuvatakin sitä, mutta en ole koskaan onnistunut yötaivaiden kuvaamisessa kovin hyvin, eikä näistäkään kuvista tullut teräviä. Pitäisi varmaan käydä joku yötaivaskuvauskurssi. Yö oli taas kylmä, aamulla oli maa kuurassa ja lähdin liikkeelle kaikki mahdolliset vaatteet päällä. Lämmin tuli kyllä äkkiä, sillä päivä alkoi erittäin jyrkällä nousulla Pic Carlitin (2921m) huipulle.
Epäselvä kuva, mutta yrittäkää kuvitella se tarkaksi!
Aamu oli aivan upea, vain muutamia pilviä siellä täällä, eikä tuulta juuri lainkaan. Sain huipulla vähentää vaatetta reippaasti. Onneksi olin niin ajoissa, sain pitää huipun itselläni noin 15 minuuttia, kunnes sinne alkoi ilmaantua muita. Huipulta näin Pic Canigoun, joka oli viimeinen vuori ennen kuin polku laskeutuu Välimerelle, sekä vielä kauempana itse Välimeren! Ei ole enää pitkästi!
Välimeri näkyvissä
Kun lähdin laskeutumaan alas vuoren toista puolta, seuraavan parin tunnin aikana vastaan tuli kymmeniä ihmisiä! Enemmän kuin mitä olen nähnyt viimeisen viikon aikana yhteensä. Carlitin alue on selkeästi suosittu päiväretkikohde, parkkipaikat ja reittien lähtöpisteenä on Lac des Bouillouses. Siinä pysähdyin ravintolaan lounaalle. Ruokalista oli ranskaksi, enkä ymmärtänyt siitä oikein muuta kuin ”burger” ja ”entrecote”, joten tilasin burgerin. Burgereita oli kahta erilaista ja tarjoilija halusi varmistaa kumman halusin. ”Avec foies gras?” Olin ihan varmasti kuullut sanan foies gras ennenkin, mutta en kuolemaksenikaan muistanut mitä se oli. Tarjoilijakaan ei tiennyt mitä se oli englanniksi, joten jouduin turvautumaan googleen. Selvisihän se, ”hampurilainen ILMAN hanhenmaksaa, kiitos” ilmoitin tarjoilijalle.
Alamäkikin oli melko jyrkkä ja kivinen
Tästä eteenpäin reitti kulki alueen läpi, missä oli pieniä järviä ja mäkistä sekä kivikkoista polkua niiden välissä. Tuli ihan Nuuksio mieleen! Loppupäivä olikin sitten tiellä kävelyä. Alkuun pientä hiekkatietä, joka sitten muuttui asfalttitieksi. Bolqueren kylässä kävin kaupassa ostamassa lisää ruokaa, valikoima oli kehnonlainen ja kallis. Itseäni saan syyttää, minua oli kyllä neuvottu menemään mieluummin viereiseen kylään ostoksille siellä olevaan parempaan kauppaan, mutta en halunnut kävellä ylimääräisiä kilometrejä.
GR10 menee myös Boulqueren kylän läpi
Matka jatkui taas viitisen kilometriä asfalttitietä Eynen kylään, jossa harkitsin majoittumista majatalossa, mutta se olikin kiinni. Edes kylän baari/ravintola ei ollut auki, vaikka oli perjantai. Ainoa vaihtoehto oli kävellä viisi kilometriä lisää luonnonpuistoon, jossa telttailu on sallittu 2000 metrin yläpuolella. Matkalla sinne löysin keskeltä polkua istumassa Tijlin! Sen hollantilaisen, jonka kanssa paettiin ukkosmyrskyä Petit Vignemalella ja kenet näin viimeksi Gavarniessa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja ilta leirissä meni rattoisasti, kun jaoimme puolin ja toisin kokemuksia reitin varrelta.
Jee, illallisseuraa leirissä!