Tynkäpäivä

Pv 18: Refuge du col de la Vanoise - Pralognan 9 km, nousua 34 m, laskua 1110 m

Taisin olla aika väsynyt, taju lähti illalla ennätysajassa ja nukuin tosi sikeästi. Uusi makuualusta on yllättävän mukava vaikka se onkin ohuempi kuin Thermarest. Jopa puulaverilla nukkuessa se oli tarpeeksi pehmeä. Yöllä oli sen verran viileää että laitoin jossain kohtaa untuvatakin päälle. Siksi en aamullakaan pitänyt kiirettä, vaan odotin että aurinko nousi ennen kuin aloin tehdä lähtöä.

Laskeuduin pitkän alamäen Pralognanin kylään. Jo matkalla pohdin seuraavia liikkeitä. Sunnuntaille, eli ylihuomiselle, sääennuste lupasi sadetta koko päiväksi. Jos jatkaisin matkaa normaalisti, olisin silloin paikassa jossa en pääsisi sateelta oikein suojaan mihinkään. Tämä reissu on vähän erilainen aikaisempiin verrattuna siinä mielessä, ettei minun ole mikään pakko päästä mihinkään tiettyyn paikkaan tietyssä ajassa. Tulevia kisoja ajatellen myös lepo on tärkeää, eikä itsensä loppuun ajaminen ole tässä vaiheessa kovin fiksua. Pralognan vaikutti viehättävältä paikalta ja kun leirintäalueelta löytyi minulle sopiva nurkka, päätin jäädä sinne. Varasin kahdelle yölle paikan hostellista Valfrejusista, jonne olisi vielä reilut 30 km. Siellä voisin viettää sadepäivän leväten.

Pralognanissa en tehnyt mitään ihmeellistä, söin hyvin ja huilailin. Leikin turistia ja kävin tutustumassa kansallispuiston vierailukeskukseen. Sitä ihmettelen, etten edelleenkään ole nähnyt muita Hexatrekkaajia. En tietysti ole kaikkien vaeltajien kanssa jutellut, mutta ne keitä olen jututtanut, ovat olleet GR5:lla.

Tältä päivältä ei ole muita kuvia kuin tämä toisen vaeltajan minusta ottama kuva Lacs des Vachesin kivipolulla.