Täydellinen päivä!

Pv 16: Lac de la Nueva - Refuge de Rosuel 33,8 km, nousua 1446 m, laskua 2067 m

Olin jättänyt teltan oven yöksi osittain auki ja aamulla näin ovea avaamatta että olin sankan sumun ympäröimä. Kello oli jo viisi joten laitoin keittimen pöhisemään ja pian jo siemailin aamukahvia. Auringon noustessa kuudelta olin jo heittämässä reppua selkään ja lähdössä kiipeämään ylös kohti 2700 metriä korkeaa Col du Grand Fondia. Vähän ennen solaa alkoi iso lumikenttä, nousu solan päälle näytti melko jyrkältä joten kiinnitin liukuesteet kenkiin ja jatkoin matkaa. Näin aamulla lumi on vielä melko kovaa, silloin se olisi aika liukasta kenkään ilman piikkejä. Myöhemmin päivällä kun aurinko on pehmentänyt hangen sohjoksi, ei piikeillä tee enää oikein mitään.

Jouduin vähän väliä pysähtymään ja katsomaan maisemaa takanani, siellä nimittäin näkyi lumihuippuisia vuoria ja pilvet alhaalla laaksossa. Niin kaunista! Kyllä aikaiset aamut vaan on ehdottomasti parasta aikaa vuorilla (ja monessa muussakin paikassa). Silloin saa usein olla ihan itsekseen ja koko ajan muuttuva valo muuttaa myös maisemaa.

Solan päällä jouduin haukkomaan henkeäni jonkun aikaa. Siksikin, että olin hengästynyt kiipeämisestä, mutta myös siksi että paikka oli niin upea. En nähnyt ketään missään, nautin vain aamun hiljaisuudesta ja auringonsäteistä, ennen kuin lähdin laskeutumaan solan varjoisalle puolelle. Siellä odotti Refuge de Presset ja hieno näkymä Pierra Mentalle. Se on iso kivipaasi, joka nyt ujosteli ohuen pilviverhon takana. Täytin majalla vesipulloni ja jatkoin matkaa.

Tämä päivä oli täydellinen yhdistelmä lumista solaa ja ylisöpöjä ranskalaisia kyliä. Solasta alkoi pitkä alamäki, joka päättyi Bellentren kylään. Bellentrestä ylitin joen ja toisella puolella Landryssä söin lounaan kivassa ravintolassa. Retkiruokia kokkaillessa ongelmaksi muodostuu usein riittävän proteiinin saanti, joten olen korjannut sitä täällä syömällä munakkaista aina kuin mahdollista. Sen nämä ranskalaiset osaa tehdä hyvin!

Lounaan jälkeen liikkeelle lähteminen on aina vähän nihkeätä. Vatsa on täynnä ja varsinkin täällä laakson pohjalla oli ihan kauhean kuuma. Sanomattakin on varmaan selvää, että edessä oli ylämäki. Onneksi se oli enimmäkseen metsässä, matkalla oli myös muutama viileävetinen puro, jossa kastelin paitani ja lippikseni. Pahimman mäen loputtua kävelin taas useamman pienen kylän läpi.

800 metrin nousun jälkeen saavuin Refuge de Rosuelille, josta alkaisi Vanoisin kansallispuisto. Puistojen alueella telttailla saa vain sille varatuilla alueilla, jotka yleensä olivat vuoristomajojen yhteydessä. Seuraavalle majalle nousua olisi vielä 600 metriä ja matkaa kuutisen kilometriä. Päätin säästää kiipeämisen aamun viileämmille tunneille ja jäin Rosuelin telttailualueelle. Pääsin suihkuun ja tilasin pienen oluen, jutustelinpa muutaman vanhemman rouvan kanssa ranskaksi niitä näitä. Hyvä päivä!