Mont Thabor

Pv 20: Lepopäivä Valfrejus

Tänään oli luvattu vesisadetta koko päiväksi ja muutenkin oli lepo/huoltopäivä tarpeen, joten kaksi yötä hostellissa oli oikein hyvä juttu. Ekan yön nukuin tosi hyvin, vaikka niskaa kyllä vihloi yöllä aina kun käänsin kylkeä.

Päivä meni tätä blogia päivittäessä, terassin riippumatossa löhöillessä ja sadetta kuunnellessa. Pitkin päivää saapui lisää vaeltajia, kaikki ranskalaisia. Se vähän harmittaa täällä vaeltamksessa, ettei täällä ole mitään samankaltaista vaelluskulttuuria kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Aika yksin saa olla, jos ei puhu ranskaa. Ja minähän puhun kyllä vähän, mutta en niin paljon, että voisin osallistua keskusteluihin. Muutaman kanssa juttelin kyllä jotain, mutta kovin lyhyeksi jäi ne keskustelut.

Pv 21: Valfrejus - Mont Thabor - Lac des Cerces 30,2 km, nousua 2242 m, laskua 1416 m

Viime yö meni ihan harakoille, nukuin tosi huonosti. Meitä taisi makuusalissa olla kuusi tai seitsemän, ja jotkut tulivat ja menivät edes takaisin melkein puoleen yöhön asti. Heräsin silti ennen kuutta ilman herätyskelloa, nappasin valmiiksi pakatun reppuni ja hipsin keittiöön tekemään aamupalaa. Pian sinne saapui kaksi muutakin vaeltajaa tekemään lähtöä. Selvisi että toinen heistä on Hexatrekillä, Pierrick (ei mitään tietoa kirjoitetaanko se näin) oli aloittanut Ranskan ja Saksan rajalta toukokuun lopulla.

Liikkeelle lähtiessä oli sankka sumu. Kyllä se siitä hälvenee kun aurinko nousee, ajattelin. Eipä hälvennyt. Vielä kolmen tunnin kävelyn jälkeenkin kävelin sumussa, joka välillä liikkui tuulen mukana sen verran, että maisemasta näki vilauksen. Tänään oli mahdollisuus poiketa varsinaiselta reitiltä ja nousta Mont Thaborin huipulle (3178m). Olin levännyt edellisen päivän ja fiilis oli oikein hyvä, joten oli itsestään selvää että huipulle mennään. Viimeiset kilometrit nousu oli tosi jyrkkää ja vauhti hidastui melkoisesti. Lähellä huippua oli luntakin, joka ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä.

Tasan viiden tunnin nousun jälkeen istuin huipulla ja haukkasin hyvin ansaittua snickersiä. Pilvet pyyhki välillä huipun yli ja peittivät näkyvyyden täysin, hetken päästä pilvet olivat jo poissa ja maisema ihailtavissa. Pierrick ilmestyi myös huipulle juuri kun olin lähdössä eteenpäin, hän jäi sinne pitämään lounastaukoa.

Huipun lähettyviltä piti löytää oikea polku joka oikaisisi huomattavasti (ja olisi hieno harjannereitti) sen sijaan että palaisin varsinaiselle reitille ja jatkaisin sitä. Pääsin oikoreittiä vähän matkaa, mutta sitten tuli tenkkapoo. Gps näytti jäljen jatkuvat jyrkkää lumista rinnettä alaspäim, mutta koska pilvet peittivät taas näkyvyyden, en nähnyt yhtään minne reitti voisi mahdollisesti jatkua. Olin juuri kääntymässä takaisin, kun paikalle saapui pariskunta joilla oli ilmeisesti sama matka. Sain luvat lyöttäytyä heidän matkaan, joten lähdimme jonossa painamaan sumuun lumihangessa. Yksin kun liikkuu niin en halua ottaa mitään turhia riskejä, siksi en olisi tällekään reitille lähtenyt jos Johan ja Tiffany eivät olisi sattuneet paikalle. Harjannereitti oli välillä aikamoista kiipeilyä, josta minä tietysti tykkään, mutta Tiffany ei ollut kovin innoissaan. Selvisimme kuitenkin kaikki hienosti ja Col des Muandesille päästyämme pidimme evästauon. Johania nauratti kun hän näki camember-pakettini, "Super, cheese is life", hän sanoi.

Heitimme hyvästit, he lähtivät solasta eri suuntaan kuin minä. Loppumatka olikin sitten helppoa polkua ja kulkijoitakin oli reilusti. Olin suunnitellut leiriytyväni Lac Des Cercesin järven rannalle, joten sinne asti tallustelin. Ennen maalia matkalla oli muitakin järviä, joiden äärellä oli myös oikein kivan näköisiä leiripaikkoja, mutta jatkoin eteenpäin. Cercesin rannoilla oli jo useita telttoja, mutta sekaan mahtui vielä hyvin. Keittelin illalliseksi tuplanuudelit ja söin purkillisen tonnikalaa. Täällä ei valitettavasti ole saatavilla tonnikalaa pusseissa, ja tölkitkin ovat todella kalliita. En siis ole raaskinut sitä usein ostaa, mutta proteiinia olisi pakko saada jostain.

Kello taisi olla vasta puoli yhdeksän kun jo asettelin korvatulpat korviini ja sammuin saman tien.