Pyreneiden kansallispuisto

PV 9: Lescun - Refuge d’Arlet - Pla d’Espeluguere 22,6 km

Majatalon aamupala tarjoiltiin 7.30 alkaen, olin siellä tietysti heti nälkäisenä paikalla. Kuten vähän pelkäsinkin, ranskalainen aamupala ei ole kovin runsas. Tarjolla oli leipää, voita ja hilloa, jogurttia, mehua ja kahvia. Eipä siinä, hyvin maittoivat nämäkin eväät ja lähdin (lähes) kylläisenä jatkamaan matkaa.

Majatalo

Lescunin katuja

Päivän etappi opaskirjan mukaan olisi noin 17 km Refuge d’Arletille, päätin kävellä sinne ja katsoa sitten haluanko jatkaa edemmäs. Aamu oli ollut pilvinen, mutta pian aurinko tuli esiin ja hikoilin kuin pieni porsas kiivetessäni ylös kohti Col de Pauta (1942m). Nousua sinne tuli kylästä jo tuhat metriä, eikä siinä vielä kaikki, Paun jälkeen polku nousi vielä Pic de Burcqille (2105m) ennen kuin lähti laskeutumaan. Tässä kohtaa olin myös jo saapunut Pyreneiden kansallispuistoon. Sää muuttui taas pilviseksi ja jouduin vaihtamaan pitkät housut jalkaan ja kaivamaan kuoritakinkin päälle, kun alkoi sataa. Sade tuli ja meni vähän väliä, toisinaan maisema peittyi kokonaan pilviin ja kohta ne taas väistyivät.

Saavuin Pyreneiden kansallispuiston alueelle, jossa suosituimmat reitit on melko hyvin merkitty

Tunsin olevani jotenkin todella hidas ja voimaton, en tiedä miksi. Olin nukkunut ja syönyt hyvin. Refugelle päästyäni kävin ostamassa coca colan ja join sen majan terassilla. Tämäkin maja on ”miehitetty”, eli siellä on koko kesän henkilökuntaa huolehtimassa paikasta ja tekemässä ruokaa majoittujille. Colajuomaa nauttiessani sain seurata kuinka noin parikymppisen näköinen paimen komensi koiraansa ja koira säntäili ohjeiden mukaan lammaslauman ympärillä pitäen sen kasassa ja ohjaten oikeaan suuntaan. Paimen itsekin oli kuin Disney-elokuvasta viiksineen ja baskereineen, ehkä hän elättää itsensä talvisin Pariisissa taidemaalarina tai runoilijana…?

Paimen ja koira työn touhussa

Ruuhkaa polulla

Majan vieressä oli pieni järvi ja sen rannalla olisi ilmeisesti saanut myös telttailla, mutta halusin vielä jatkaa matkaa. Seuraavat kilometrit tulisivat olemaan alamäkeä ja suht helppoa polkua. Laskeuduin aina 1400 metriin asti, jossa ylitin puron ja otin siitä samalla juomapullot täyteen vettä. Lähettyvillä oli paimenen talo, joten yritin etsiä leiripaikkaa jossa olisin piilossa ohikulkijoilta. Juuri kun löysin puiden suojasta sopivan paikan, alkoi sadepisarat rapista puiden lehtiin. Loistava ajoitus!