Ihmisten ilmoille

PV: 10-11 Langtang Khola (4125m) - Kyangjin Gompa 3900 m + lepopäivä

Tämän päivän suurin haaste oli edessä heti aamulla. Meidän piti päästä Langtang Khola-joen yli ja monsuuni oli vienyt sillasta puolet mennessään. Joki ei näyttänyt pahalta, siinä oli keskellä saarekkeita joille voisi yrittää ensin ja sitten siitä toiselle puolelle. Sidoin vaelluskengät repun päälle ja laitoin jalkaan sukat sekä crocsit. Vesi oli jäätävän kylmää, se tulee ylempänä laaksossa olevalta jäätiköltä. Jalat meni tunnottomiksi heti ensimmäisen haaran ylityksessä. Seuraava haara näytti sillä kohtaa liian syvältä, joten kahlasimme joen virtaussuunnassa vähän matkaa toiselle saarekkeelle. Viimeinen kahlaus oli vaikein, vesi oli noin puoleen reiteen ja virtaus voimakas. Ossi oli oppinut hyvän ylitystekniikan jokipelastuskurssilla; kaksi ihmistä ylittää joen vastakkain pitäen kiinni toisen repun olkahihnoista. Se meni ihan hyvin, mutta koska olin selkä ylävirtaan päin jossain kohtaa crocsini lähtivät virran mukana enkä tuntenut jalkojani ollenkaan. Viime metreillä aloin olla jo lähes paniikissa sen takia miltä jaloissa tuntui, ihan kuin ei olisi ollut jalkoja ollenkaan polvesta alaspäin. Miten voikin yhtä aikaa olla täysin tunto pois mutta myös sattua ihan kamalasti yhtä aikaa? Pääsimme yli ja yritin epätoivoisesti hieroa lämpöä jalkoihini, mutta mitään tuntoa ei ollut kun vedin kuivat sukat ja kengät jalkaan. Kai se kävellessä palautuu.

Pian aurinkokin alkoi onneksi lämmittää kun kävelimme joen varrella laaksoa alaspäin. Ensimmäiseen kylään, Gyangjin Gompaan oli matkaa noin 12 kilometriä. Matkalla näimme satoja jakkeja ja hevosiakin. En ole koskaan nähnyt jakkien kirmaavan pitkin rinteitä samalla lailla kuin täällä. Tuli mieleen koirat juoksemassa vapaana hiekkarannalla, niin iloisia!

Kylään päästessä oli tunto palautunut kaikkiin varpaisiinkin, sain huokaista helpotuksesta. Nurling guest housessa meille tuotiin heti pullot Coca Colaa ja ruokalista lounastilausta varten. Pian sanoimme hyvästit Lakpalle, jonka piti lähteä jo kohti Kathmandua ja uutta opastettavaa ryhmää. Vuorikiipeilyopas menisikin vähän hukkaan helpommilla poluilla jotka meillä oli edessä. Loppupäivä meni rentoutuessa ja kylän kujia tutkiessa. Suihkukin toimi ja vesi oli kuumaa!

Leiri aamulla

Ensimmäisen haaran ylitys oli vielä helppo

Bhim ja jakkeja

Gyangjin Gomba näkyvissä!

Seuraavalle päivälle ei tehty mitään suunnitelmia. Elliot tunsi edelliseltä Nepalin vaellukseltaan hollantilaisen Grantin, joka asuu Langtangin alueella ja pyrkii kehittämään sinne aktiviteetteja, kuten kiipeilyreittejä. Tapasimme Grantin päivällä ja hän näytti meille paikkoja. Yhtäkkiä hän sai idean että käydään uimassa! Joen toisella puolella on viisi pientä järveä, joissa on kuulemma hyvä uida. Sinnepä siis! Vesi oli uskomattoman kirkasta eikä edes niin kylmää kuin olin kuvitellut. Ihana uintipaikka, josta sai samalla ihailla lumihuippuisia vuoria. Vierailimme myös kylän juustotehtaalla, jossa juuston tekoon käytetään jakinmaitoa. Jakkeja pyöriikin vapaana pitkin kylän raittia.

Törmäsin kylällä myös Sonamiin, joka oli oppaamme edellisellä GHT-vaelluksella neljä vuotta sitten! Hän oli opastamassa kahta ranskalaista vuorikiipeilijää. Oli ihana nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Muuta järkevää ei tänään saatu aikaiseksi, mutta tarkoitus olikin levätä. Seuraavalle päivälle oli suunniteltu pieni retki ylemmäs.

Gyangjin Gomba

Hotellin katolla oli kätevä pyykinpesupaikka

Virkistäytyneenä uinnin jälkeen

Juustotehdas