Varusteraportti

Varustevalinnoilla voi vaikuttaa paljon vaelluksen kulkuun, mukavuuteen ja turvallisuuteen. Onneksi useamman kuukauden pituisella vaelluksella on mahdollista vaihtaakin varusteita suhteellisen helposti, jos joku valinta osoittautuu huonoksi. Etenkin Yhdysvalloissa vaeltaessa tarjontaa on enemmän kuin tarpeeksi ja kaikki on muutaman päivän postituksen päässä. Continental Divide Trailillä ehdin kokea kevään, kesän, syksyn ja talven tulonkin, näin suuri vuodenaikojen ja säiden vaihtelu vaatii varusteilta monipuolisuutta. Itse päädyin vaihtamaan vaelluksen aikana ainoastaan teltan, tekemäni varustevalinnat olivat siis tälle reitille juuri sopivia.

MITÄ VAIHDOIN MATKAN VARRELLA?

Lähdin matkaan saman teltan kanssa jota olen käyttänyt jo useammalla pitkällä vaelluksella. Six Moon Designin Lunar solo on tilava yhden hengen teltta, johon olen aina ollut tyytyväinen. Vaihdoin Pacific Crest Trailin jälkeen vanhan kuluneen Lunar Soloni uuteen, tämä uudempi olikin silikonilla päällystettyä polyesteriä kun vanha oli sil-nylonia. Kummassakin materiaalissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta polyesterin kanssa meni hermot kun se alkoi pitää minua hereillä öisin. Ei tarvittu kuin pieni tuulenvire ja telttakangas alkoi väristä pääni yläpuolella, eikä edes korvatulpat tai teltan kiristely auttanut siihen. Kun Durston Gearilta tuli sähköposti, että X-Mid Pro:sta on tulossa uusi erä myyntiin, oli päätös uudesta teltasta helppo tehdä. Sain tilattua uuden teltan vaelluksen puolen välin tienoille Coloradoon, Lunar Solon jätin kaverin hoitoon Denveriin. Pakko mainita vielä loistava palvelu mitä sain Durstonilta, laitoin sinne sähköpostia kun huomasin että uuden erän myyntipäivä osuu sellaiselle ajankohdalle että olen vuorilla ja yhteyksien ulkopuolella. Sain itse johtajalta vastauksen jossa toivotettiin hyvää vaellusta ja mukana oli linkki “backdoor salesiin” josta sain ostettua teltan heti.

X-Mid Pro 2 on ollut ihan joka dollarin arvoinen (maksoin siitä noin 700 dollaria posteineen), sen kanssa minun ei tarvinnut pelätä huonoa säätä. Monessa ultralight-teltassa liepeet jäävät aika korkealle maasta, jolloin se ei suojaa tuulelta ja sateelta niin hyvin, etenkin jos tuuli yön aikana kääntyy. X-midissä liepeet ovat maahan asti, joten kovallakin sateella ja tuulella olin hyvin suojassa. Teltta on todella helppo pystyttää, sen mukana tuli myös ylimääräistä narua jolla saa lisätukea kovalla tuulella, mutta koskaan ei tuullut niin kovasti että olisin viritellyt lisänarut. Kondensaatiota oli mielestäni vähemmän kuin Lunar Solon kanssa, X-midissähän on tuuletusaukot molemmilla puolilla, nämä saa myös suljettua jos haluaa. Tilaa on yhdelle ihmiselle ruhtinaallisesti, mutta kaksikin mahtui hyvin kun vaelluskaveri tuli “kylään” eräänä kylmänä yönä. Teltan ovet aukeavat eri päin toisiinsa nähden, joten totesimme kaverin kanssa että on käytännöllisempää kun nukkujat ovat eri päin (jalat eri päissä). Ainoat “huonot puolet” Lunar Soloon verrattuna on se että teltta tarvitsee isomman telttapaikan ja kaksi vaellussauvaa.

Lunar Solo

X-mid pro 2 tarjosi huomattavasti paremman suojan huonoa säätä vastaan

Vaihdoin suunnitellusti myös untuvatakkini Coloradossa. Olin lähettänyt kaverini luokse Denveriin paksumman takin (Marmot Hype down hoodie 365g), koska tiesin että Coloradossa ollaan koko ajan yli 3000 metrissä ja siellä on luonnollisesti kylmä. Kuvittelin että voisin vaihtaa takaisin ohuempaan takkiin (Haglöfs LIM Essence 162g) kun pääsen New Mexicoon, mutta yllättäen siellä olikin niin kylmää että pidin Marmotin loppuun asti, eikä se ollut yhtään liikaa. Kun Coloradon eteläosissa alkoi talvi ja lumisateet, kaipasin vedenpitäviä sukkia joita käytin vaelluksen alussa, en kuitenkaan saanut hankittua sellaisia mistään siinä kohtaa ja pian pahimmat lumisateet jäivätkin taakse. Kylmimpänä yönä lämpömittari teltassa näytti -5 C kun nukkujia oli kaksi. Ulkopuolella oli siis varmasti vielä vähän kylmempi. Viimeiset kaksi kuukautta Coloradon ja New Mexicon läpi lähes kaikki yöt olivat nollan tienoilla tai kylmempää.

Paksumpi untuvatakki tuli tarpeeseen kun syksy saapui Coloradoon

MITÄ MENI RIKKI?

Ihme kyllä toista vaellussauvaani lukuun ottamatta mikään varuste ei hajonnut tällä vaelluksella. Black Diamond FLZ-sauvan lukitus vain yhtäkkiä petti Yellowstonessa. Onneksi minulla oli silloin vielä Lunar Solo joka vaati vain yhden sauvan. Tosin vieläkin pohdin olisiko olkapääni mennyt sijoiltaan jos minulla olisi ollut liukastumisen hetkellä kaksi sauvaa ja paremmat kengät (kengät oli ihan puhki kuluneet, uudet odottivat seuraavassa kaupungissa). Tätä en tietenkään koskaan saa tietää, mutta jatkossa on hyvä muistaa että kengät on hyvä vaihtaa ajoissa. Siitä pääsemmekin kenkiin, joita meni viisi paria. Tai oikeastaan neljä, koska viides pari on edelleen käyttökelpoinen.

• 1. pari: Topo Athletic Ultraventure Pro -721 km Näillä kengillä oli kävelty jo joitain kilometrejä ennen reissua. Ihan loistavat, koko 38,5 oli oikein hyvä jopa Sealskinzin ja toisen sukan kanssa. Kengät olivat märät lähes koko ajan ensimmäiset kolme viikkoa kun lunta ja sulamisvesiä oli runsaasti.

• 2. pari: Topo Athletic Terraventure 2 -884 km Nämä jouduin ostamaan Buttessa kun tilaamani kengät eivät saapuneetkaan postilla ja muita vaihtoehtoja ei ollut. Muuten hyvät mutta verkkopäällinen ei ole kovin kestävää ja jouduin paikkailemaan näitä hammaslangalla.

• 3. pari: Topo Athletic Mountain Racer 2 -855 km Näiden päällinen ei ollut kulunut juuri lainkaan siinä vaiheessa kun vaihdoin ne, mutta pohja oli aika painunut ja kulunut. Loistavat kengät! Lestiltään ihan samanlainen kuin Ultraventure pro mutta ilman “rock platea”.

• 4. pari: Keen Targhee Vent low -1333 km Steamboat Springsissä ei ollut Topoja eikä Altroja minun koossani, joten päädyin ostamaan nämä vähän jämäkämmät kengät. Olin käyttänyt kaksi paria samaa mallia PCT:llä joten tiesin että ne toimivat minulla myös hyvin. Paksupohjaisemmat kengät kestävät toki pitempään, mutta kyllä juoksulenkkarit ovat mukavammat.

• 5. pari: Topo Athletic Ultraventure Pro 707 km New Mexicon maasto ei ollut niin kuluttavaa kengille kuin muut osa-valtiot, joten näillä on vielä kilometrejä jäljellä. Otin tämän parin koossa 39 koska pelkäsin jalkojeni turpoavan kuumassa New Mexicossa. Ei ollut kuuma, mutta kengät eivät tuntuneet liian isoilta.

Hammaslangalla paikatut Terraventuret

4. ja 5. kenkäpari

VARUSTEET OLOSUHTEIDEN MUKAAN

Verrattuna Pacific Crest Trailiin sääolot olivat tällä vaelluksella paljon epävakaisemmat; sateisempaa, tuulisempaa ja kylmempää. Tätä osasin odottaa, siksi minulla oli muun muassa peiton sijaan makuupussi (Marmot Phase 20 women’s), järeämpi kuoritakki (Marmot Mitre Peak GTX), kuorirukkaset (Black Diamond waterproof overmitts) ja fleece (Rab Alpha Flash Jacket). Kaikkiin näihin olin todella tyytyväinen, valitsisin samat varusteet jos lähtisin tälle reitille uudestaan. Osan matkaa (Montanan puolesta välistä Coloradon alkuun) olisi varmasti pärjännyt ohuemmallakin kuoritakilla, siellä käytin useammin sateenvarjoa kun 15 minuutin ukkoskuuroja tuli päivittäin ja varjo oli helppo napata reppua riisumatta sivutaskusta.

Käytin sateenvarjoa enemmän sateella, mutta joskus kuumina päivinä myös auringolta suojaamaan

Käytin vaelluspaitana aurinkohupparia, jonka vaihdoin kerran vaelluksen aikana kun vanha paita alkoi haista liian pahalle. Huppu oli tarpeellinen suojaamaan voimakkaalta auringonpaisteelta ja kylminä päivinä se lämmitti. Viileämmällä säällä vaelsin fleece päällä, Rabin Alpha Flash jacket on loistava tähän tarkoitukseen koska se on erittäin lämmin painoonsa nähden eikä hiosta. Fleecessä ei ole huppua, mutta en sitä kaivannutkaan kun mukana oli kuitenkin pipo ja tuubihuivi. Kenkien päällä oli melkein aina säärystimet, kun jouduin kävelemään yhden osuuden ilman niitä oli todella ärsyttävää tyhjennellä roskia kengistä vähän väliä ja kengät sekä sukat kuluvatkin silloin nopeammin. New Mexicossa säärystimet olivat ehdottomat piikikkäiden kasvien takia, “takiaiset” tarttuivat kaikkiin vaatteisiin ja niitä löytyy varusteistani vieläkin.

Auringolta ja tuulelta suojautumista

HYPERLIGHT MOUNTAIN GEAR SOUTHWEST 3400

Hankin tätä vaellusta varten uuden repun, koska halusin sellaisen jossa on tukirunko ja kapasiteettia kantaa yli viikonkin ruoat kerralla. Southwest oli juuri oikean kokoinen tähän tarkoitukseen ja muutenkin olin tyytyväinen valintaani. Enimmillään kannoin siinä varusteiden lisäksi 9 päivän ruoat. Repun taskut ovat isoja ja vesipullon saa sivutaskusta (jopa kaksi huonoa olkapäätä omaava) helposti reppua riisumatta. Erityisesti tykkään lantiovyön taskuista, joissa pidin aina puhelinta, aurinkolaseja ja naposteltavaa. Southwestissä ei ole load liftersejä (onko tälle olemassa virallista suomennosta..?) ja niitä kieltämättä kaipasin välillä. Loppumatkasta keksin pujottaa repun ylitse menevä y-hihnan olkahihnoihin ommeltujen hihnojen alta jolloin se toimi load liftersin tapaan. Kun “omat pehmusteet” olivat selästä hävinneet, huomasin että alumiiniset tuet painoivat joskus selän luihin. Tämä alkoi vaivata vain pitkien päivien lopussa silloin kun fleece ei ollut välissä pehmentämässä. Reppu ei ole kulunut puhki mistään kohtaa ja näyttääkin melkein uudelta, joten sillä on varmasti vielä monta seikkailua edessä.

Repun materiaali on vedenpitävää, mutta huomasin että kovalla sateella repun pohjalle päätyi jotain kautta vettä. En käyttänyt pack lineria vaan pakkasin makuupussin ja vaatteet kuivapusseihin. Tämä taktiikka toimi ihan hyvin eikä mikään repussa päässyt kastumaan vaelluksen aikana.

ELEKTRONIIKKA

Ennen vaellukselle lähtöä päätin jättää Olympuksen kameran tällä kertaa kotiin ja hankin puhelimen jossa on parempi kamera. Pitkän vertailun tuloksena päädyin Samsung S21:een, joka oli budjettiini sopiva ja kuvien laatua kehuttiin. Olinkin tähän valintaan tyytyväinen, puhelin on pitkällä vaelluksella tärkeä työkalu ja sitä käytetään monenlaiseen. Vielä en ole ehtinyt siirtää kuvia tietokoneelle ja tarkistaa kuinka paljon suurennusta ne sietävät. Kaikki toimi moitteetta ja akkukin kesti lentotilassa useamman päivän. Kannoin mukana kahta Nitecore 10 000 virtapankkia ja se oli ihan riittävästi. Garminia en oikeastaan ladannut kuin kaupungeissa, samoin otsalamppua.

Samsungilla sai melko hyviä kuvia pimeälläkin, tosin niitä tuli otettua vain muutama koska pimeällä nukuin

YHTEENVETO

Kantamani varusteet vähän vaihtelivat matkan aikana. Vaelluksen alkupuolella painoa oli enemmän kun mukana oli muun muassa liukuesteet kenkiin, bear spray (karkote karhujen varalle) ja Ursack (karhunkestävä säkki ruoille). Lähettelin turhalta tuntuvia varusteita välillä eteenpäin, esimerkiksi kerraston housut, pitkät juoksutrikoot ja sateenvarjo eivät olleet koko ajan mukana. Minun “luksustuotteeni” oli mekko jota kannoin osan matkaa ja pidin päällä lähinnä kaupungeissa. Coloradossa jätin sen pois kyydistä kun alkoi olla liian kylmä kesävaatteille. Hyttysiä oli onneksi vain Montanan puolivälistä Yellowstoneen asti, hatun päälle laitettavaa hyttysverkkoa tarvitsin vain muutaman kerran.

Helenasta ostin kymmenellä dollarilla tämän mekon kaupunkivaatteeksi, mutta meni se rannallakin

Moni vaeltaja ei tälläkään vaelluksella kantanut mukana keitintä, mutta minä en kyllä olisi jättänyt sitä pois mistään hinnasta. Tärkeimmät syyt sen kantamiseen minulla on kahvi, sekä kylmillä osuuksilla lämmin iltaruoka. Vaelluksen keskivaiheilla oli lämmin, silloin olisin voinut kuvitella syöväni vain kylmää ruokaa eikä kahviakaan tehnyt niin paljon mieli kuumalla säällä. Vesikapasiteettia minulla oli koko matkan ajan 4 litraa; kaksi litran vesipulloa ja kahden litran CNOC rakko. Vuorilla riitti että kantoi litran kerrallaan, vähiten vettä oli tarjolla Great Basinissä ja New Mexicossa jossa vettä joutui joskus kantamaan yli 30 km osuuksille. Veden suodatukseen käytin Sawyer Squeezea joka toimi hyvin koko vaelluksen ajan.

Onko mitään parempaa kuin aamukahvin nauttiminen makuupussissa auringon noustessa???

Käytin Darn Toughin sukkia, jotka vaihdoin kaksi kertaa uusiin kun edellisiin tuli reikiä. Darn Toughilla on takuu joka lupaa että saat uudet sukat jos vanhat kuluvat puhki, tämä on loistava systeemi pitkällä vaelluksella. Vaihdon voi tehdä tietyissä liikkeissä vaelluksen varrella. Alkumatkalla olleet upeat yksisarvistrikoot vaihtuivat Wyomingissa toisiin kun niiden saumat alkoivat purkaantua.

Minun reppuni oli varmasti sieltä painavammasta päästä CDT:llä, johtuen enimmäkseen siitä että en halua palella ja siksi pelaan varman päälle lämpimillä varusteilla. Oli tietysti aikoja kun olin kateellinen niille jotka kantoivat pienen pientä reppua, mutta painavamman repun kantaminen palkittiin aina kun oli kylmä ja tällä polulla se oli usein. Huomasin että useampi vaelluskaveri joka lähti liikkeelle pelkän tarpin kanssa, vaihtoi sen jossain vaiheessa telttaan. Tarppi ei vain tarjoa riittävää suojaa CDT:n armottomissa sääoloissa ja kamojen kastuminen saattaa johtaa vaaratilanteisiin jos niitä ei saa kuivattua missään. Eli voit kantaa kevyttä reppua, mutta silloin on oltava valmis hyväksymään että se johtaa todennäköisesti jonkun asteiseen kärsimykseen huonoissa olosuhteissa. Tässä Lighterpack-lista vaelluksen alun varusteisiin ja tässä loppumatkan lista.

Tässä nyt tärkeimmät ajatukset vaelluksen varusteista, jos tulee jotain muuta kysyttävää aiheeseen liittyen, kirjotelkaa toki kommentteihin!

Hypotermia meinasi iskeä keskellä päivää huonon sään yllätettyä New Mexicossa ja jouduin pysähtymään useammaksi tunniksi lämmittelemään