Armenia!
Ensimmäinen päiväni Armeniassa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Saavuin Jerevaniin kuudelta aamulla, lentäen Moskovan kautta. Matkatavarat eivät saapuneet. Nainen palvelutiskillä oli kovin avulias ja tiesi heti kertoa, että laukkuni tulee seuraavalla lennolla neljän tunnin päästä ja se toimitetaan minulle antamaani osoitteeseen.
Ystäväni John oli minua vastassa ja hurautimme taksilla hänen luokseen. Jouduimme jättämään suunnitellut nähtävyyksien katselut väliin, koska odotin laukkuani. Odotimme turhaan, sain laukun nimittäin vasta illalla kahdeksan jälkeen. Ehdimme kuitenkin päivän aikana hankkia viisumit Vuoristo-Karabahiin ja käydä Jerevanin keskustassa ulkona järjestettävässä jazz-konsertissa tapaamassa Johnin ystäviä. Olimme kumpikin innoissamme tulevasta reissusta, tätä oltiin odotettu ja suunniteltu pitkään!
Jerevan näytti juuri siltä, mitä olin mielessäni kuvitellut; isoja neuvostotyylisiä rakennuksia ja monumentteja joka paikassa. Johnin rakennuksen rappukäytävä näytti aika hurjalta ja rapistuneelta, mutta itse asunto oli ihan kiva ja siisti.
Aamulla otimme taksin bussiasemalle, josta oli tarkoitus hypätä mashrutkaan eli pikkubussiin, joka veisi meidät Stepanakertiin Vuoristo-Karabahissa. Emme kuitenkaan ehtineet edes astua ulos taksista, kun joku jo tarjosi taksikyytiä Stepanakertiin. Autoon oli lähdössä muitakin, enää kaksi paikkaa oli vapaana ja pääsisimme lähtemään heti. Mashrutkat lähtevät vasta sitten, kun ovat täynnä, joten tämä vaikutti nopeimmalta vaihtoehdolta vaikka maksoikin vähän enemmän. Kyydissä oli myös teini-ikäiset sisarukset, sekä vanhempi rouva, joka käy kuukausittain Stepanakertissä kirjanpitohommissa. Kukaan ei puhunut englantia, onneksi John osaa auttavasti armeniaa, joten jonkunlaiset esittelyt saatiin tehtyä.
Ajomatka Stepanakertiin kesti kuusi tuntia, matkalla ystävällinen kuskimme pysähtyi Sevan-järven rannalla että saimme ottaa kuvia, sekä Dadivankin vanhassa luostarissa. Dadivankiin meidän oli tarkoitus liftata polulta, mutta nyt ei tarvitsekaan kun pääsimme jo tutustumaan siihen! Kuski ajeli aika hurjasti, sain jännityksestä huolimatta vähän nukuttua ja teini-ikäinen armenialaispoika nuokkui olkapäätäni vasten. Maisemat matkan varrella olivat huikean kauniit, entistä enemmän odotan että pääsemme vuorille ja vaeltamaan!
Stepanakertissä majoituimme R&K hostelliin, jota pitää herttainen historianopettaja Karina miehensä Roffin kanssa. Iso huone kolmella sängyllä, oleskelutilalla ja kylpyhuoneella maksaa 5000 dramia, eli noin yhdeksän euroa. Saimme ostettua kummallekin paikallisen sim-kortin, sekin oli kielimuurin vuoksi aikamoinen projekti. Huomenna aamulla lähdemme bussilla Hadrutiin, josta Janapar Trail alkaa.
Yerevan
Lake Sevan
Dadivankin luostari, rakennettu vuosina 800-1200.
