Vaelluskalenteri 2018
Tälle vuodelle on suunnitteilla sopivasti vuorijuttuja, vieraita kulttuureja ja pitkiä vaelluksia. Haluan käydä (vaeltaa) ainakin yhdessä uudessa maassa joka vuosi, tämän vuoden uusia tuttavuuksia ovat ainakin Armenia ja Azerbaidzan. Huhtikuun puoleen väliin asti työskentelen taivaalla, sitten on aika vaihtaa korkkarit goreteksiin ja lähteä vuorille!
HUHTIKUU: EVEREST BASE CAMP JA ISLAND PEAK (6189m), NEPAL
Olen käynyt Everestin base campissä jo monta kertaa, mutta tämä vaellus on niin hieno, että olen edelleen ihan yhtä innoissani kun pääsen sinne työreissulle. Keväällä perusleirissä ovat myös huippua tavoittelevat retkikunnat, se tekee matkasta vieläkin mielenkiintoisemman. Perusleirissä (5360m) ja Kala Pattharin harjanteella (5545m) vierailun jälkeen palaamme takaisin Dingbocheen, sieltä kävelemme vielä kaksi päivää Imjan laaksoon Island Peakin perusleiriin, jossa yövymme teltoissa. Nousu huipulle aloitetaan yöllä, reitin vaikeusaste riippuu paljon siitä, missä kunnossa jäätikkö on. Huiputuspäivä on pitkä, nousua tulee perusleiristä reilut 1000 metriä. Huipulta on upeat näkymät Imjan laaksoon ja lumihuippuiset vuoret jatkuvat silmänkantamattomiin. Huiputuksen jälkeen laskeudumme samaa reittiä takaisin alas ja lennämme Luklasta jälleen Kathmanduun. Vaelluspäiviä tulee tällä reissulla yhteensä 18.
TOUKO-KESÄKUU: JANAPAR TRAIL (500km), ARMENIA JA AZERBAIDZAN
Halusin alkukesälle jonkun "lämmittelyvaelluksen", ennen lähtöä vielä pidemmälle vaellukselle, ystäväni John ehdotti Janapar Trailiä. John on ollut viime keväästä asti Armeniassa joten hän on ehtinyt tutustua seutuun hyvin, sekä puhuu armeniaa jonkun verran. Janapar Trail on 500 kilometriä pitkä reitti, joka alkaa Hadrutista Vuoristo-Karabahissa (Azerbaidzan) ja jatkuu aina Yerevaniin asti Armenian puolella. Tosin vain ensimmäiset 134 km Stepanakertiin asti on merkitty, siitä eteenpäin mennään gps-koordinaattien avulla. Päivämatkat on suunniteltu niin, että yöt voi viettää kotimajoituksessa paikallisten luona. Koska aika on rajallinen, aiomme yhdistää joitakin päivämatkoja ja välillä myös telttailla kylien välillä. Paikalliset ovat kuulemma hyvin vieraanvaraisia, odotankin mielenkiinnolla heidän kohtaamistaan, sekä paikalliseen kulttuuriin tutustumista. Kävelemme reittiä niin pitkälle kuin kolmessa viikossa ehdimme. Kirjoitan tästä lisää lähempänä reissua.
HEINÄ-MARRASKUU: PACIFIC CREST TRAIL (4260km), YHDYSVALLAT
Seuraava oikeasti pitkä vaellukseni on Pacific Crest Trail, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin läpi. Paitsi että aion kävellä sen toisin päin kuin valtaosa vaeltajista, eli pohjoisesta etelään. Yhdysvalloissa on kolme pitkää vaellusreittiä, valitsin niistä tämän, koska se tuntuu olevan luonnoltaan kaikkein monipuolisin. Uudessa-Seelannissa nautin eniten korkealla vuoristossa kulkevista osuuksista, niitä on myös Pacific Crest Trailillä paljon. Tulen kevään aikana kirjoittamaan lisää tästä reitistä, valmistautumisesta ja varusteista, sekä tietenkin vaelluspäiväkirjaa sitten itse polulta.
Tälle vuodelle on suunnitteilla sopivasti vuorijuttuja, vieraita kulttuureja ja pitkiä vaelluksia. Haluan käydä (vaeltaa) ainakin yhdessä uudessa maassa joka vuosi, tämän vuoden uusia tuttavuuksia ovat ainakin Armenia ja Azerbaidzan. Huhtikuun puoleen väliin asti työskentelen taivaalla, sitten on aika vaihtaa korkkarit goreteksiin ja lähteä vuorille!HUHTIKUU: EVEREST BASE CAMP JA ISLAND PEAK (6189m), NEPALOlen käynyt Everestin base campissä jo monta kertaa, mutta tämä vaellus on niin hieno, että olen edelleen ihan yhtä innoissani kun pääsen sinne työreissulle. Keväällä perusleirissä ovat myös huippua tavoittelevat retkikunnat, se tekee matkasta vieläkin mielenkiintoisemman. Perusleirissä (5360m) ja Kala Pattharin harjanteella (5545m) vierailun jälkeen palaamme takaisin Dingbocheen, sieltä kävelemme vielä kaksi päivää Imjan laaksoon Island Peakin perusleiriin, jossa yövymme teltoissa. Nousu huipulle aloitetaan yöllä, reitin vaikeusaste riippuu paljon siitä, missä kunnossa jäätikkö on. Huiputuspäivä on pitkä, nousua tulee perusleiristä reilut 1000 metriä. Huipulta on upeat näkymät Imjan laaksoon ja lumihuippuiset vuoret jatkuvat silmänkantamattomiin. Huiputuksen jälkeen laskeudumme samaa reittiä takaisin alas ja lennämme Luklasta jälleen Kathmanduun. Vaelluspäiviä tulee tällä reissulla yhteensä 18.TOUKO-KESÄKUU: JANAPAR TRAIL (500km), ARMENIA JA AZERBAIDZANHalusin alkukesälle jonkun "lämmittelyvaelluksen", ennen lähtöä vielä pidemmälle vaellukselle, ystäväni John ehdotti Janapar Trailiä. John on ollut viime keväästä asti Armeniassa joten hän on ehtinyt tutustua seutuun hyvin, sekä puhuu armeniaa jonkun verran. Janapar Trail on 500 kilometriä pitkä reitti, joka alkaa Hadrutista Vuoristo-Karabahissa (Azerbaidzan) ja jatkuu aina Yerevaniin asti Armenian puolella. Tosin vain ensimmäiset 134 km Stepanakertiin asti on merkitty, siitä eteenpäin mennään gps-koordinaattien avulla. Päivämatkat on suunniteltu niin, että yöt voi viettää kotimajoituksessa paikallisten luona. Koska aika on rajallinen, aiomme yhdistää joitakin päivämatkoja ja välillä myös telttailla kylien välillä. Paikalliset ovat kuulemma hyvin vieraanvaraisia, odotankin mielenkiinnolla heidän kohtaamistaan, sekä paikalliseen kulttuuriin tutustumista. Kävelemme reittiä niin pitkälle kuin kolmessa viikossa ehdimme. Kirjoitan tästä lisää lähempänä reissua.HEINÄ-MARRASKUU: PACIFIC CREST TRAIL (4260km), YHDYSVALLATSeuraava oikeasti pitkä vaellukseni on Pacific Crest Trail, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin läpi. Paitsi että aion kävellä sen toisin päin kuin valtaosa vaeltajista, eli pohjoisesta etelään. Yhdysvalloissa on kolme pitkää vaellusreittiä, valitsin niistä tämän, koska se tuntuu olevan luonnoltaan kaikkein monipuolisin. Uudessa-Seelannissa nautin eniten korkealla vuoristossa kulkevista osuuksista, niitä on myös Pacific Crest Trailillä paljon. Tulen kevään aikana kirjoittamaan lisää tästä reitistä, valmistautumisesta ja varusteista, sekä tietenkin vaelluspäiväkirjaa sitten itse polulta.