Kulttuurishokki - Voiko siitä selvitä?
Intia. Täytyy myöntää että olen yrittänyt vältellä sitä maata. Olin toki ollut monta kertaa yötä Delhissä matkalla Nepalista kotiin, mutta silloin aikaa ei ole ollut kaupunkiin tutustumiseen. Tai näin olen itselleni uskotellut. Minulla on aina ollut tietynlainen käsitys Intiasta ystävieni kertomusten perusteella; likaista, köyhää, paljon ihmisiä jotka ovat ihan toista maata kuin muualla Aasiassa, agressiivista kaupustelua... Eikä kammoani ole yhtään auttaneet Intiasta kantautuvat raiskausuutiset.
Jokunen viikko sitten jouduin kohtaamaan "pelkoni" ja viettämään neljä päivää Delhissä. Yksin. Siirryin lentokenttähotellista keskustan alueella olevaan hotelliin. Kiva, ajattelin, siitä on sitten helppo lähteä kävellen tutkimusretkelle. Kun olin kerännyt tarpeeksi rohkeutta hotellihuoneessa, lähdin ovesta ulos. Ehdin kävellä noin 250 metriä kunnes ensimmäinen paikallinen liimautui kylkeen ja alkoi juttelemaan. "Mistä olet? Minne menet? Miksi? Ai yksin? Ei sinne voi mennä, tie on suljettu. Nyt otat tuosta rikshan ja menet sinnetännejatuonne." Apua.
Otin rikshan ihan vain että pääsin tyypistä eroon. Rikshan kyydistä hypättyäni sama meininki jatkui enkä saanut hetken rauhaa. Oli kaupustelijoita, kerjäläisiä ja kaikenlaista yrittäjää. Omituiselta tuntui myös se, ettei kaduilla näkynyt oikeastaan ollenkaan naisia. Kun parin tunnin päästä suljin hotellihuoneen oven perässäni, olin aivan poikki. Ja pettynyt. Vaikka olinkin kohdannut juuri sitä mitä odotinkin, olin harmissani koska suosikkiharrastukseni, eli kävely ja ihmisten katselu, ei näköjään onnistuisi Delhissä. Päätin istua loput 3 päivää hotellihuoneessa.
Toisena päivänä Delhissä totesin että urheilemaan on kuitenkin päästävä, hinnalla millä hyvänsä. Google kertoi että Le Meridien hotellissa on kuntosali ja uima-allas, sinne siis! Kallista lystiä, mutta sain kuitenkin kulutettua puolet päivästä. Toisen puolikkaan kulutin hotellihuoneessa elokuvakanavien parissa.
Päivä kolme, olin ilmeisesti tulossa mökkihöperöksi, koska otin taksin ja ajelin kaupungin laidalle ihmettelemään Akshardamin hindutemppeliä. Temppeli oli upea, samaan yhteyteen oli rakennettu näyttely jossa esiteltiin Bhagwan Swaminarayan tarina. Hän on siis hindujen suosima joogi, jonka kunniaksi temppeli oli rakennettu. Alueella pääsi jopa veneajelulle (kummitusjunan ja tukkijoen risteytys) läpi Intian historian. Vähän niin kuin hindujen Disneyland. Ikävä kyllä temppeliin ei saanut viedä kameraa. Hetken harmituksen jälkeen tajusin, että sehän on oikeastaan hyvä juttu: välttyisin innokkailta intialaisilta jotka tulivat usein työntämään kameraa ihan naamalle, sen kummempia kyselemättä. Hienointa tässä päivässä oli kuitenkin se, että paluumatkan tulin metrolla. Ihan itse! Tunsin itseni jo lähes paikalliseksi.
Neljäskin päivä tuli ja meni, sain seuraksi ruotsalaisen ystäväni joka saapui kaupunkiin aamupäivällä. Vietettyämme kivan päivän kaupungilla hyvästelin ystäväni ja hyppäsin taas rikshaan. Illan hämärtyessä, rikshan kyydissä keskellä liikennettä, hymyilin itsekseni. Seuraavan kerran kun päädyn Delhiin, kulttuurishokki ei enää saisi minusta otetta.
Auringonlasku Delhissä. Hotellihuoneen ikkunasta nähtynä.