Japanista kajahtaa
Vihdoinkin pääsin tietokoneelle kirjottelemaan kuulumisia täältä Japaniasta. Tosin meinasi loppua heti alkuunsa tämäkin kun avattuani blogin koneella, koko sivu käänsikin itsensä japanin kielelle. Kahden viikon aikana en ole vielä niin paljon kieltä oppinut että olisin tiennyt mistä sen saa vaihdettua takaisin. Onneksi apu löytyi ystävällisen paikallisen muodossa.
Kaksi viikkoa mennyt ihan hurjan nopeasti, ollaan nähty ja koettu paljon kaikenlaista enkä oikein tiedä mistä tämän aloittaisi. Paras aloittaa alusta, koska silloin olin varmasti eniten pihalla kaikesta. Lento Helsingistä Osakaan meni mukavasti, kestikin vain 9 tuntia. Passintarkastuksesta paasin läpi helposti ja ensimmäiset ongelmat tuli vastaan kun piti ostaa junalippu Osakan keskustaan. Lippuautomaatin saa kyllä vaihdettua englannin kielelle, mutta sekään ei vielä ratkaise sitä ongelmaa, että määränpäähän maksettava taksa on tarkistettava isosta kartasta jossa kaikki on tietenkin japaniksi. Mutta moni tilanne ratkeaa silla että näytät vain eksyneeltä ja joku ennemmin tai myöhemmin tulee auttamaan.
Löysin siis tieni Osakan keskustaan. Eksynyt koiranpentu-katse päälle taas Namban asemalla, koska en löytänyt mistään punaista junalinjaa jota minun oli käsketty seurata. Neuvoja löytyi ja matka jatkui taas. Olin menossa Esakan kaupunginosaan, koska siellä asuu japanilainen perhe, jonka luona viettäisin ensimmäiset kaksi yötä. Löysin Esakan asemalle ja paikalle, josta perheen emäntä oli luvannut minut noutaa. Mutta vasta neljän tunnin päästä.
Kävelin viereiseen puistoon ja asettauduin mukavasti puistonpenkille lukemaan, siinähän se neljä tuntia menisi mukavasti. Noin kymmenen minuutin päästä alkoi sataa vettä. Pelastukseni oli talla kertaa Dunkin Donuts, jossa ostin donitsin ja kahvin. Sitten alkoi silmäluomet painaa, olinhan viettänyt koko yön lennolla. Mutta aina kun olin nukahtamaisillaan, iloinen japanilainen täti ilmestyi viereeni kahvikannu kädessä tarjoten santsikuppia, joka ilmeisesti kuului hintaan! Join sen iltapaivan aikana melkoisen määrän kahvia, mutta pysyin hereillä, kello tuli vihdoin neljä ja pääsin kuin pääsinkin majapaikkaani.
Sainpas kirjoitettua jotain, kuvia en tosin nyt tähän saa, mutta seuraavaan juttuun varmasti. Reissulla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista hauskaa, ja uskokaa tai älkää, Japanissa on helppo olla sopivasti hukassa. Ulkona paistaa aurinko ja rantaan on 300 metria, joten Sayonara ja palataan asiaan!