Vaelluskevät Nepalissa

Taas on tullut aika heittää hyvästit Nepalille. Kuusi viikkoa seikkailua ja kaksi upeaa vaellusta takana. Vaikka Everest base camp- ja Annapurna circuit-vaellukset on molemmat tullut käytyä useampaan kertaan, kumpikin tarjosi uusia juttuja.Annapurna circuitilla ylitettävä Thorung La:n sola (5416m) oli lähes kokonaan lumen peitossa, kun aikaisempina vuosina vain muutamissa kohdissa on tarvottu hangessa. Lumi ei onneksi haitannut matkantekoa merkittävästi, vasta alaspäin mennessä aurinko oli pehmittänyt hankea niin että vähän upotti.

Everest base camp-vaelluksella puolestaan uusia ulottuvuuksia nähtiin mm. sään puolesta; vettä satoi alkumatkasta yllättävän paljon, kun aikaisemmin ollaan selvitty lähes koko matka ilman sateita. Huono sää Luklassa voi johtaa lentojen peruuntumiseen, meillä kävikin tuuri koska olimme aamun ensimmäisellä lennolla Kathmandusta Luklaan. Se ensimmäinen lentokierros jäi päivän viimeiseksi pilvien peittäessä näkyvyyden.

Ennen näkemätöntä oli myös Rhododendronien kukkaloisto. Annapurnalla olen kyllä niitä nähnyt, mutta en koskaan näin upeina Solukhumbun alueella. Kukkia oli kaikissa mahdollisissa punaisen sävyissä ja puhtaan valkoisina.

Kala Pattharin harjanteelle (5620m) saimme kiivetä uskomattoman lämpimässä ilmassa, auringon noustessa lämpötila oli noin nollassa, kun viime lokakuussa tarvoimme viidentoista asteen pakkasessa! Huonojakin uutisia saimme Everestiltä, kun kokeneet kiipeilijät ja sherpat tappelivat keskenään kakkosleirissä. Toivottavasti kiipeilykausi sujuu jatkossa ilman konflikteja ja onnettomuuksia.

Siispä heipat Nepalille ja suunta kohti Suomea. Seuraavan kerran raportoin minulle aivan uudesta kohteesta kun lennän loppuviikosta Japaniin!