Everest Base Camp - Nepal vai Tiibet?
Maailman korkeimmalle vuorelle yrittää yhä enemmän ihmisiä joka vuosi, vuoden 1953 ensimmäisen valloituksen jälkeen jo yli 200 ihmisen elämä on päättynyt huippua tavoitellessa. Mount Everestin jylhästä kauneudesta nauttiakseen ei kuitenkaan tarvitse kiivetä huipulle asti, vuoren molemmilla puolilla sijaitsevista perusleireistäkin sitä pääsee tervehtimään ilman henkensä menettämisen riskiä. Mutta kummalle puolelle kannattaa lähteä?
Tiibetin puolella sijaitseva perusleiri on 5200 metrin korkeudessa. Sinne pääsee autolla. Tiibetin halki kulkevalta Ystävyyden Valtatieltä on noin 90 km pölyistä hiekkatietä perusleiriin. Sisuskalut saattavat vaihtaa matkan aikana järjestystä, sen verran kuoppainen tie on, puhumattakaan vuorten rinteillä kiemurtelevasta serpentiinitiestä. 4 km ennen varsinaista perusleiriä pitää jättää autot parkkiin ja perille viedään armeijan busseilla. Mikäli sää on hyvä, leiristä näkyy hienosti Everestin pohjoisseinämä ja vuorelta valuva jäätikkö. Paras vuodenaika säiden puolesta kummallakin puolella vuorta on keväällä huhti-toukokuussa, tai syksyllä syys-lokakuussa.
Tiibetin puolella vierailun tekee haastavaksi se, että Tiibetiin ei (ainakaan toistaiseksi) päästetä yksittäisiä matkustajia, ainoa keino on lähteä järjestetylle ryhmämatkalle. Toisinaan kiinalaiset sulkevat Tiibetin rajat ryhmämatkalaisiltakin, esimerkiksi buddhalaisten munkkien mielenosoitusten tai muiden vastaavanlaisten tapahtumien vuoksi. Mutta mikäli kaikki menee hyvin, matkailijan palkitsee upeat maisemat ja Tiibetin ainutlaatuinen kulttuuri.
Nepalissa eli Everestin eteläpuolella olevaan perusleiriin ei pääsekään ihan niin helposti autossa istuen. Vierailu edellyttää noin 2 viikon vaellusta (10 päivää ylös, 4 alas) joka alkaa Luklasta. Lentopelkoisten on hyvä tietää, että Luklaan lennetään 17 paikkaisilla potkurikoneilla ja että vuoren kupeessa olevan kiitoradan pituus on huimat 460 metriä. Mutta vaikka Luklan kenttää sanotaan yhdeksi maailman vaarallisimmista, on onnettomuuksia ollut lentojen määrään nähden hyvin vähän. Vaihtoehtona on kävellä viisi päivää pitempään lähimmän tien päästä, Jiristä.
Perusleiri on 5364 metrin korkeudella ja keväisin siellä saattaa olla jopa tuhannen ihmisen telttaleiri, kun retkikunnat valmistautuvat vuorelle kiipeämiseen. Parhaat näkymät itse vuoresta saa kipuamalla Kala Pattharin harjanteelle, noin 5600 metrin korkeuteen. Nepalin puolella sää on lähes aina hyvä, useamman päivän pilvinen tai sateinen keli on harvinaista vaelluskauden aikana. Bonuksena vaeltaja näkee matkan varrella useita muita hienoja vuoria, kuten Lhotse, Makalu, Ama Dablam, Lobuche ja Pumori. Vaelluksella pääsee myös tutustumaan Tiibetin buddhalaiseen kulttuuriin vierailemalla luostareissa ja seuraamalla paikallisten elämää.
Kumpikin perusleiri vaatii siis melkein yhtä paljon aikaa, koska korkeaan ilmanalaan totuttautuminen vaatii aikaa. Kustannuksiltaan Nepalin puolella vierailu tulee halvemmaksi, mutta sillä puolella onkin enemmän kävijöitä. Päätös pitääkin ehkä tehdä sen mukaan, haluaako matkustaa autolla vai kävellen. Tai sitten pitää käydä molemmissa!
Kuoppaista tietä Tiibetissä.
Everestin pohjoisseinämä, Tiibet.
Maailman korkein postitoimisto, Everest Base Camp 5200m, Tiibet.
Everest Kala Pattharin harjanteelta Nepalissa.
Everest Base Camp, Nepal.