Annapurna Base Camp
PÄIVÄ 1: NAYA PUL - GHANDRUK (1980m)
Vanha bussi rämistelee pitkin kuoppaista hiekkatietä ja pomppii niin että takapenkillä istuvat nepalilaiset kantajamme melkein lennähtävät ilmaan. Olemme matkalla Pokharan järvenrantakaupungista kohti Naya Pulia, josta aloitamme vaelluksen Annapurnan perusleiriin. Perusleiri on paikka, jonne kiipeilijät perustavat tukikohtansa kiivetäkseen isoille vuorille.
Naya Pulissa (1050m) on meneillään aikamoinen sutina, vaeltajia ja kantajia tulee ja menee, täältä alkaa ja tänne loppuu useampi eri vaellus Annapurnan suojelualueella. Vielä viimeiset suklaapatukkahankinnat ja vessakäynnit ja ryhmämme on valmis lähtemään kohti ensimmäistä yöpaikkaa, Ghandrukia (1980m). Ensimmäiset tunnit kävellään hiekkatietä pitkin, joka nousee koko ajan ylemmäs kuitenkin niin loivasti, ettei siihen juuri kiinnitä huomiota. Silloin tällöin vastaan tulee maastoauto, joka nostattaa aikamoisen pölyn ilmaan kuivalta tieltä. Olin tällä reitillä viimeksi viisi vuotta sitten, eikä koko tietä ollut silloin olemassakaan. Lounastauon jälkeen Syauli Bajarissa lähdemme vihdoin nousemaan jyrkästi ylös rinnettä, tien jäädessä alemmas. Ghandrukiin tulee nousua yli 900 metriä ja saammekin maistiaisia reitin lukuisista portaista. Modi Khola joki näkyy alhaalla laaksossa ja rinteitä koristaa lukuisat porrastetut riisipellot. Ghandrukissa majoitumme majataloon, jossa aurinkopaneelilla lämpiävä suihku ei enää lämmennytkään. Nyt oli kuitenkin vielä niin lämmin, että hien ja pölyn pesu kylmälläkään vedellä ei ollut ongelma.Matkaa kertyi 12,73 km, nousua 987 m ja laskua 60 m, noin 5 tuntia.
PÄIVÄ 2: GHANDRUK - CHOMRONG (2140m)
Ghandruk on Gurung-heimon kotikylä. Kävimme aamulla vierailemassa heimon museossa, jonne on kerätty perinteisiä esineitä ja asuja. Puolet museon tuotosta menee kyläyhteisölle kylän kehittämistä varten. Gurungit, kuten monet muutkin Nepalin vuoristokansat, ovat aikoinaan tulleet Tiibetistä. Brittiarmeijan leivissä palvelleet kuuluisat Gurkha-sotilaat olivat enimmäkseen Gurungeja.
Ghandrukista näimme tulevaa reittiä jo melko pitkälle; ensin laskeutuisimme alas laaksoon ylittääksemme joen riippusiltaa pitkin, sen jälkeen vastakkaista rinnettä ylös seuraavalle harjanteelle. Aamulla ilma on mukavan viileä ja raikas, matkaan sai lähteä pitkähihainen päällä. Mutta heti kun auringonsäteet ylettävät syvälle laakson pohjalle, tulee hiki. Kipuamme loputtomalta tuntuvaa rinnettä ylös Komrongiin, jossa istumme tauolle majatalon terassille, nauttimaan erittäin tervetulleet kylmät juomat. Terassilta näkee taas seuraavan etapin; jyrkkää rinnettä alas seuraavaan jokilaaksoon, riippusiltaa joen yli ja jälleen jyrkkä nousu seuraavalle harjanteelle. Viiden vuoden takaiselta reissulta päällimmäisenä muistona olikin nimenomaan portaiden määrä. Vaikka sen tiesi, niin silti se pääsi taas yllättämään. Portaita kävellessä tosin korkeusmetrejä kertyy nopeasti, mutta se myös väsyttää nopeammin, koska portaat ovat usein melko korkeita, eikä askeleen pituutta voi itse määrätä. Alamäki meni mukavasti, kun tiesimme että alhaalla joen varrella odottaa lounaspaikka. Polulla pitää koko ajan muistaa katsella myös olan yli, koska vähän väliä takaa tulee kantajia isojen lastien kanssa ja heidät on kohteliasta päästää ohi. Vastaan tulee myös liikennettä; vaeltajia, paikallisia, lehmiä ja puhveleita.
Lounaan jälkeen meillä oli vielä lähes 400 metrin nousu seuraavaan yöpaikkaan, Chomrongiin (2170m). Upeat lumihuippuiset vuoret Annapurna South, Hiunchuli ja Machapuchare olivat vilahdelleet edessäpäin jo alkumatkasta, mutta Chomrongista ne näkyivät todella hienosti. Majatalossamme oli kattoterassi, josta vuoria oli mukava ihailla. Näkymä muuttui valon vaihtuessa, auringonlasku värjäsi vuoret oransseiksi, melkein täysi kuu valaisi ne kylmällä valollaan ja aamulla aurinko paistoi huipuille jo kauan ennen kuin se nousi näkyviin vuorten takaa.Toisen päivän kilometrit 10,23. Nousua 921 m, laskua 734 m, reilut 5 tuntia.
PÄIVÄ 3: CHOMRONG - HIMALAYA (2920m)
Päivän kävelyurakka alkoi useamman sadan metrin laskeutumisella kivisiä portaita seuraavaan jokilaaksoon, jossa ylitimme jälleen joen riippusiltaa pitkin ja jatkoimme seuraavaan ylämäkeen. Kävelimme lähes koko päivän todella vehreässä metsässä, jossa saimme olla piilossa polttavan kuumalta auringolta. Metsässä kasvaa myös paljon bambua, josta lounaspaikkamme Bamboo on saanut nimensä. Jossain kohtaa päivällä satoi hieman vettäkin, mutta sitäkään ei puiden siimeksessä juuri huomannut. Lehdet rapisivat pisaroista, mutta maahan asti niitä ei pudonnut montaa. Matkan varrella saimme ihastella ympäröiviltä rinteiltä valuvia vesiputouksia ja kauniita ruskan värejä puissa. Bongasimme myös languureja, kädellisten lahkoon kuuluvia veikeitä apinoita, jotka katselivat meitä korkealta puista. Muistan nähneeni niitä viimeksikin suurin piirtein samassa paikassa. Päivä oli pitkä, kävelimme melkein seitsemän tuntia ja nousumetrejä tuli yhteensä melkein 1200. Mutta kun pitää tarpeeksi taukoja ja etenee itselle sopivaa tahtia, ei pitkäkään päivä tunnu liian raskaalta. Himalayan kylässä on vain muutama majatalo, jotka tuntuivat olevan ihan täynnä. On uskomatonta miten tehokkaasti paikalliset kokkaavat isoille porukoille pienissä keittiöissä, ja ruoka on todella hyvää. Vai johtuuko se vain päivän rasituksesta ja raittiista ilmasta, että mikä tahansa maistuu hyvälle?!Kolmannen päivän kilometrit 12,25. Nousua 1188 m, laskua 556 m, 6h 40min.
PÄIVÄ 4: HIMALAYA - MACHAPUCHARE BASE CAMP (3700m)
Aamu oli taas huomattavasti viileämpi kuin edellisenä päivänä, olimmehan lähes 800 metriä korkeammalla. Liikkeelle piti lähteä hanskat kädessä ja pipo päässä. Tänään nousisimme yli 3000 metriin, jolloin ohuen ilman vaikutus alkaa yleensä tuntua. Tahti olisi siis pidettävä hitaana, jotta keho saa aikaa tottua vähempään happeen. Käveltävä matka olisi myös puolet lyhyempi tänään kuin eilen ja meillä on koko päivä aikaa.
Maisema muuttui selkeästi aikaisempaa karummaksi, puita ei enää ollut, vain pientä pusikkoa siellä täällä ja vuorten seinämät kohosivat lähempänä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta ei lämmittänyt enää yhtä tehokkaasti kuin alhaalla, pitkähihaisen sai pitää päällä. Deuralissa pidimme teetauon, tilasin taas suosikkiteeni, jossa on sitruunaa, hunajaa ja inkivääriä. Ohuessa ilmanalassa nestettä poistuu kehosta enemmän kuin merenpinnan tasolla, siksi on muistettava juoda paljon vettä. Jatkuva vessassa (tai puskassa) ravaaminen on ärsyttävää, mutta pakollista, jos haluaa jatkaa matkaa ylemmäs. Teetauon jälkeen Deuralissa olimme vasta jatkaneet noin 100 metriä seuraavan majatalon eteen, kun osa porukasta jo tarvitsi uutta vessataukoa. Siinä odotellessa eräs aasialaisen näköinen mies kuuli, että olemme Suomesta ja alkoi hyräillä Finlandia Hymniä. Hän oli Hong Kongista ja kappale oli kuulemma tuttu kirkosta, jossa hän oli käynyt lapsena. Majatalon terassilla oli muitakin vaeltajia, joista yksi tuli kyselemään mistä kappaleesta on kyse. Mies oli uusi-seelantilainen ja hänellekin laulu oli tuttu kirkosta. Enpä olisi uskonut, että kaunista hymniämme soitetaan ympäri maailmaa! Varsinkin näin Suomen 100-vuotis juhlavuotena tämä lämmitti mieltä erityisen paljon. Finlandia päässä soiden jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpaikkaa.
Machapuchare Base Camp ei oikeastaan ole mikään perusleiri, sillä Machapucharelle ei kiivetä ollenkaan, koska se on paikallisille pyhä vuori. Lähestyessämme Base Campiä, Machapuchare kohoaa aivan vieressä oikealla puolella ja majatalolta on upeat näkymät myös Annapurna Southille. Korkeus alkaa tuntua ja matkanteko hidastuu väkisinkin. Olimme perillä jo melko aikaisin päivällä, joten meillä olisi koko päivä ja ilta aikaa levätä ja sopeutua korkeuteen, ennen kuin jatkaisimme matkaa Annapurnan perusleiriin seuraavana aamuna. Kun istuimme ruokailutilaan syömään lounasta, ulkona alkoi sataa lunta. Ruokailutilasta oli ikkunat kolmeen suuntaan, mikäs sen mukavampaa kuin katsella taivaalta leijailevia lumihiutaleita ja upeita vuorimaisemia kuuma teekuppi kädessä.Neljännen päivän kilometrit: 6,96km, nousua 908m ja laskua 70m, 4h 30min.
PÄIVÄ 5: MACHAPUCHARE BASE CAMP - ANNAPURNA BASE CAMP (4130m)
Joudun yleensä aina käymään yöllä vessassa, vuorilla useampaankin kertaan. Normaalisti minua harmittaa nousta lämpimästä makuupussista, mutta viime yönä ei ollenkaan. Nimittäin huussiin piti kiertää ulkokautta ja täysikuu valaisi ympärillä kohoavat vuoret niin kauniisti, etten meinannut malttaa mennä takaisin nukkumaan.
Aamu oli todella vilpoinen, liikkeelle piti lähteä untuvatakki päällä. Tänään ei tarvinnut lähteä kovin aikaisin liikkeelle, meillä oli käveltävänä vain noin 3 kilometrin matka Annapurnan perusleiriin. Valitettavasti yksi porukastamme joutui lähtemään takaisin edelliseen yöpaikkaan, kova päänsärky joka oli alkanut jo edellisenä päivänä, eikä ollut helpottanut särkylääkkeillä eikä Diamoxilla (vuoristotautilääke). Yksi kantajistamme lähti hänen kanssaan alas ja me muut lähdimme jatkamaan matkaa ylöspäin. Noin puoli tuntia käveltyämme aurinko vihdoin löysi meidät ja saimme riisua untuvatakit pois. Nepalilaiset oppaamme kutsuvat aurinkoa "köyhän miehen untuvatakiksi", se lämmittääkin uskomattoman tehokkaasti. Hitaasti, mutta varmasti nousimme yhä ylemmäs, edessä siintävä Annapurna South näytti olevan jo todella lähellä. Tuntui hurjalta, että vaelluksen ensimmäisinä päivinä olimme katselleet sitä kauempaa toiselta puolelta ja nyt olimme niin liki, että pystyimme erottamaan vuoren huipulta tuulen puhaltaman lumipilven.
Saavuimme perusleiriin hyvissä ajoin, kävelyyn meni vain 2,5 tuntia. Meillä oli siis koko päivä aikaa ihmetellä maisemia. Majoituimme kahteen eri huoneeseen, tai toinen oli huone ja toinen oli pieni maja itse majatalon takana. Samaa pelkistettyä tyyliä kuitenkin, kuin majatalon huoneet. Onneksi sisätilojen feng shuilla ei ole niin väliä, kun ulkopuolella on maailman kauneimmat näkymät! Maisema muuttui koko ajan tuulen puhaltaessa pilviä ympäriinsä. Yhtenä hetkenä kaikki vuoret olivat näkyvissä, seuraavana vain joku huippu pilkisti pilven yläpuolelta, kohta sekin katosi vain ilmestyäkseen pian uudelleen. Hurjan kiehtovaa katseltavaa. Viidennen päivän kilometrit: 3,10km. Nousua 449m, laskua 12m, 2h 30min.
PÄIVÄ 6: ANNAPURNA BASE CAMP - BAMBOO (2335m)
Herätyskellot oli viritetty soimaan aikaisin, että ehtisimme ulos katsomaan auringonnousua. Yöllä oli ollut ehkä noin -3-5 astetta pakkasta, sisällä majassa lämpötila pysyi nollassa. Auringon noustua söimme aamupalan, pakkasimme kamppeet ja lähdimme painelemaan alaspäin. On hauska huomata miten kevyesti jalka nousee aina kun on ollut korkealla ja sieltä lähdetään alaspäin. Samat metrit, joita on noustu ylöspäin monta päivää, laskeudutaan vauhdilla alas. Pysähdyimme lounaalle Himalayan kylään, jossa olimme viettäneet yhden yön ylöspäin mennessä. Täältä nappasimme mukaan myös yhden kantajamme ja vaeltajan, joka oli joutunut kääntymään alas Machapuchare base campistä. Hänen olonsa oli helpottanut heti, kun oli päässyt alemmas, hyvä niin! Laskeuduttuamme lähes 2000 metriä Annapurnan perusleiristä, saavuimme yöpaikkaamme Bamboon. Majatalo oli täynnä kiinalaisia ja suihkujono näytti niin pitkältä, että luovuin suunnitelmastani peseytyä kunnolla. Ehtiihän sitä huomennakin. Kuudennen päivän kilometrit: 14,8 km. Nousua 174m, laskua 1933m, 6h 30min.
PÄIVÄ 7: BAMBOO - JHINUDANDA (1710m)
Seitsemäs päivä oli vähän lyhyempi, kilometrejä kertyi alle kymmenen. Koko aamupäivä käveltiin taas metsässä, jossa oli mukavan varjoisaa. Bamboosta Sinuwaan polku kulkee melko tasaisesti, isompi alamäki alkoi vasta teetauon jälkeen Sinuwasta eteenpäin, jolloin laskeuduimme useamman sata metriä jokilaaksoon, vain noustaksemme uudestaan portaita pitkin Chomrongin kylään. Pysähdyimme taas lounaalle majataloon, jossa olimme yöpyneet aikaisemmin. Chomrongiin asti olimme laskeutuneet samaa polkua mitä olimme kävelleet ylöspäin mennessä, mutta nyt polku haarautui ja lähdimme uudelle reitille kohti Jhinudandaa, joka on alempana lähellä Modi Khola-jokea. Jhinudandassa on kuumat lähteet, joissa voi käydä lepuuttamassa väsyneitä jalkoja. Lähteet ovat aivan joen varrella, joten kylästä piti laskeutua polkua pitkin vielä noin 15 minuuttia. Sisäänpääsy lähteille on 100 rupiaa (alle euro), altaita on kaksi ja vesi on niissä juuri sopivan lämmintä. Muistan käyneeni täällä edelliselläkin reissulla, silloin toisen altaan vesi oli niin kuumaa, ettei siellä voinut istua kuin hetken. Mikäpä siinä oli köllötellessä lämpimässä vedessä, Modi Kholan jääkylmän veden kohistessa vieressä, keskellä vehreää nepalilaista metsää. Iltahämärissä lähdimme kapuamaan takaisin Jhinudandan kylään. Onneksi oli otsalamppu mukana, pimeys tulee täällä niin paljon nopeammin kuin pohjolassa. Kylpemisen päälle vielä maittava illallinen, niin kyllä uni maittoi! Seitsemännen päivän kilometrit: 9,8km, nousua 573m, laskua 1121m, 5h 15min.
PÄIVÄ 8: JHINUDANDA - POTHANA (1900m)
Tälle päivälle meillä oli kaksi vaihtoehtoa; kävellä Tolkan kylään asti ja jäädä sinne yöksi, tai sitten jatkaa vielä pitemmälle Pothanaan, jolloin viimeiselle päivälle jäisi enää vain pari tuntia käveltävää. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jatkamme Pothanaan asti, näin meille jäisi enemmän aikaa Pokharassa vaelluksen jälkeen.
Pian Jhinudandasta lähdön jälkeen ylitimme Modi Kholan riippusiltaa pitkin ja aloimme pikkuhiljaa nousta vastakkaista rinnettä ylöspäin. Melko pitkään saimme kävellä varjossa, auringonsäteet eivät vielä aamulla ylettäneet syvälle jokilaaksoon. Landrukin kylästä eteenpäin matka jatkui pientä hiekkatietä ja pian aurinko paistoi todella kuumasti. Tämä oli ehdottomasti kuumin päivä koko reissulla. Vaelluksen ensimmäisenä päivänä kävelemämme reitti näkyi joen toisella puolella, korkealla rinteessä. Tuntui että siitä oli jo paljon kauemmin kuin viikko, kun aloitimme vaelluksen Naya Pulista. Lounastauko pidettiin Tolkassa, kuumuuden takia oli myös tankattava paljon nestettä. Loppumatka Pothanaan tuntui jostain syystä todella pitkältä, tosin kävely tiellä oli helppoa. Pölyisinä ja hikisinä saavuimme perille melkein seitsemän tunnin taivaltamisen jälkeen. Majatalossa oli hienot kaakeloidut suihkutilat, kyllä huomasi että olimme jo lähellä "sivistystä".Vaelluksen viimeisenä iltana on ollut tapana pitää pienet juhlat paikallisten kantajien ja oppaiden kanssa, joten söimme illallisen yhdessä. Kun dal bhatit oli syöty, paikalliset apulaisemme laittoivat nepalilaisen musiikin soimaan ja alkoivat tanssimaan. Ei mennyt kauaa kun laitoimme kaikki jalalla koreasti keskellä ruokailutilaa! Eipä olisi uskonut minkälaisia parkettien partaveitsiä kantajistamme löytyi! Kun jostain kaivettiin rumpu ja tamburiini, he myös soittivat ja lauloivat meille. 18 kilometriä kuitenkin tuntuivat jaloissa sen verran, että parin tunnin humppaamisen jälkeen oli painuttava unille. Kävelyä 18,5km, nousua 947m, laskua 672m, 6h 50min.
PÄIVÄ 9: POTHANA - PHEDI (1100m)
Viimeisen vaelluspäivän auringonnousu oli valtavan kaunis, lumihuippuiset vuoret värjäytyivät vaaleanpunaisiksi, aivan kuin hyvästelläkseen meidät. Koko vaelluksemme oli ollut hieno, säät olivat suosineet ja porukka pysynyt pääosin terveenä. Vaikka oli haikeaa jättää vuoret taakse, on kuitenkin aina mahtavaa päästä kaupunkiin, kunnon suihkuun ja laittaa päälle muutakin kuin hikiset vaellusvaatteet.
Kävelimme loput kuusi kilometriä Pothanasta Phediin parissa tunnissa, hyvästelimme kantajamme ja hyppäsimme bussiin joka vei meidät Pokharaan. Jälleen kerran vaellus maailman korkeimmassa vuoristossa oli tuonut yhteen ryhmän hyvin erilaisia ihmisiä, joita kuitenkin yhdistää rakkaus luontoon ja kävelemiseen. Vaikka lähdemme pois vuorilta, hienot muistot eivät pyyhkiydy pois mielestä koskaan. Viimeinen päivä: 5,8 km, nousua 9 m, laskua 766 m, 2h.Koko vaellus: 94 km, nousua 6156 m ja laskua 5924 m.
