Andorra!

PV 28: Pla de Boet - Refugi de Sorteny (1965m) 20 km

Kirkas tähtitaivas tervehti minua aamulla 6.30 kun avasin teltan oven ja kurkkasin ulos. Illalla oli ollut liian lämmin mennä makuupussiin, mutta yöllä jouduin sulkeutumaan pussin lämpöön mittarin näyttäessä +8 astetta. Kosteutta oli ilmassa myös aikalailla, sen siitä saa kun telttailee puron vierellä.

Tänään oli siinä mielessä jännittävä päivä, että saavuin elämäni ensimmäistä kertaa Andorraan! Siitä onkin jo muutama vuosi vierähtänyt, kun olen viimeksi vieraillut uudessa maassa. Ennen saapumista Andorraan olin jo noussut yhteen solaan (Port de Boet 2509m) ja laskeutunut sieltä laaksoon, sekä kiivennyt seuraavaan solaan, Port de Rat (2539m), jossa ylitin Ranskan ja Andorran välisen rajan. Heti rajan Andorran puolella on Arcalis-hiihtokeskus, jonka ensimmäiset hissit näkyvät solasta.

Solan toisella puolella on Andorra

Minulla oli sudennälkä kun pääsin solaan, halusin löytää pian sopivan lounaspaikan, mutta solassa tuuli liikaa. Tähyilin alas hissiasemalle, jossa näkyi olevan jonkunlainen ravintola. Opaskirjassa tämän ravintolan mainittiin olevan kesäisin kiinni, mutta koska sen parkkipaikalla oli niin paljon autoja, päätin tarkistaa tilanteen. Ja kuinka ollakaan, se oli auki! Tilasin pizzan ja limpparia, ai että maistuikin hyvältä! Ravintolassa oli vielä ilmainen wifikin, mitä muuta sitä voi vaeltaja toivoa. Pizzan jälkeen jäi vielä vatsaan tilaa, joten jälkiruoaksi hain kahvin ja suurimman leivonnaisen mitä vitriinistä löytyi. Sitten olikin hyvä lähteä punnertamaan suoraan ylämäkeen, fiksu olisi pitänyt pienen sulattelutauon.

Suoraan ruokapöydästä ylämäkeen, ei ollut hyvä idea

Onneksi ylämäki ei ollut iso ja sitä seurasi useampi kilometri pientä tietä. Olin päättänyt kävellä seitsemään asti ja pysähtyä vasta sitten, alkaa vähän paluulennon aikataulu painaa päälle. Mutta kun saavuin Sortenyn luonnonpuistoon, olin jo aika väsynyt. Puiston portilla oli kyltti jossa kiellettiin telttailu, mutta ei kerrottu siitä sen enempää. En siis ollut varma että ovatko säännöt samat kuin Espanjassa, että muuten kielletty paitsi klo:20-08. Koska tämä oli epäselvää ja olin aika väsynyt saapuessani Refugi de Sortenylle, päätin että jään sinne yöksi jos se vain on auki. Ketään ei näkynyt missään, ei vaikuttanut lupaavalta. Mutta kun kurkistin sisään, paikalla ollut ystävällinen nainen vakuutti majan olevan auki ja että tilaa on. Tilaa oli reilusti, olin nimittäin ainoa asiakas.

Huoneessani oli kerrossängyt neljälle, eikä mitään muuta. Kävin kuumassa suihkussa ja sen jälkeen istuin ravintolan mukavalla sohvalla, kunnes oli illallisen aika. Minulta ei missään vaiheessa kysytty, mitä haluan syödä, joten oletin että täälläkin on tarjolla vain tietty menu. Alkuun sain ison lautasen linssi-kasvis-keittoa, joka oli tosi maukasta ja söin koko annoksen. Pääruoka oli puolikas broileri ja perunoita, niitä en saanut ihan kaikkia tuhottua kun vatsa alkoi olla täynnä. Jälkiruokana oli vielä pannacotta mangososeen kanssa. Kaikki tämä huuhdottiin alas tietysti punaviinillä, mikä sekin tuotiin pöytään kysymättä mitään. Vatsa oli aterian jälkeen niin pinkeänä, etten voinut tehdä muuta kuin painua petiin. Tämä vuoristomaja oli tosissaan aivan eri tasolla kuin Renclusa, jossa vietin yhden yön Benasquen jälkeen. Tosin hintaakin oli tuplasti.

Ah, kyllä kelpaa!

Privaattihuone