Lepoa ja jonopatikointia Sveitsissä

Pv 11: Lepopäivä Issertissä

Tälle päivälle oli luvattu kovaa sadetta, joten olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi Issertin kylästä. Jouduimme taas ajelemaan vähän busseilla että pääsimme sinne. Päivä meni varusteita huoltaessa, syödessä ja löhöillessä. Ja tietysti kun ei pääse itse vaeltamaan niin silloin voi katsoa elokuvaa siitä kun muuta vaeltaa. Jeff on myös vaeltanut PCT:n, joten leffana oli Wild ja samalla pääsimme muistelemaan omia PCT-kokemuksiamme.

Illalla kävimme vielä naapuritalon ravintolassa syömässä kunnon perinteiset röstit, ja niissä ei oltu juustossa säästelty.

Pv 12: Champex-lac - Aguillette des Posettes 26,6 km, nousua 1939 m, laskua 1207 m.

Olipa kyllä hyvä että oltiin otettu kunnon katto pään päälle, koko yön nimittäin satoi vettä ihan kaatamalla. Olisi ollut aika kurjat oltavat teltassa. Aamullakin oli vielä ihan pilvistä ja viileää kun hyppäsimme bussiin jolla pääsimme takaisin Champex-lacin järvelle. Sumu peitti järven kokonaan, sen reunoilla oli riveittäin vanhoja herroja kalassa. Näköjään sieltä jotain lohikalan näköistä nousikin!

Kävimme vielä aamukahvilla ennen kuin lähdimme kävelemään. Aurinko pilkisteli välillä pilvien välistä ja hiki virtasi saman tien, ilmankosteus oli ihan älytön. Alkumatkasta reitti seurasi pientä hiekkatietä, kunnes se vaihtui polkuun ja alkoi nousta ylöspäin.

Täällä on ollut muutamilla osuuksilla tosi paljon porukkaa, mutta pääasiassa ollaan saatu mennä aika rauhassa. Tänään oli taas sellainen päivä että välillä kuljettiin aikamoisessa jonossa. Isoja ryhmiä oli paljon liikkeellä. Sää parani sitä mukaa kun nousimme ylöspäin, maisemia sai ihailla pilvien rakosista. Tonnin nousun jälkeen tuli tietysti tonnin alamäki Trientin kylään. Col de Forclazin kohdalla oli pakko ottaa vähän välipalaa kun alkoi olla niin kova nälkä, mutta vasta Trientissä pidimme lounastauon ja söimme taivaallisen hyvät hampurilaiset.

Hampparit mahassa olikin sitten hyvä lähteä nousemaan kohti seuraavaa solaa ja Ranskan rajaa. Col du Balmelta vihdoinkin näimme itse Mont Blancin! Tähän asti se oli piileskellyt muiden vuorten tai pilvien takana, mutta nyt loisti kaikessa komeudessaan suoraan edessä!

Solassa oli sellainen tuuli että se meinasi viedä hatun päästä. Nopeat valokuvat ja sitten sukelsimme vuoristimajaan herkuttelemaan creme bruleet.

Majalta jatkoimme vielä jonkun matkaa Aguillette des Posettesin nyppylälle, josta löysimme tuulisen mutta upean telttapaikan. Onneksi meillä on kummallakin Durstonin X-mid Pro-teltat niin ei haittaa vaikka vähän puhaltaa. Meillä oli mahtavat näkymät joka suuntaan ja auringonlasku oli tosi kaunis, vaikka pilvet välillä pyyhkivät ylitsemme.