Tuplapäivä

PV 5: Dhipu (2250m) - Panch Pokari (4050m)

Herätys oli taas 5.30, kamojen pakkaus ja kuudelta aamupala. Nyt kun Dylan ei ollut enää mukana, saimme laittaa vähän enemmän omasta repusta kantajalle. Laitoin ruokien lisäksi sinne kiipelyvarusteet. Tosin reppu tuntui kyllä edelleen ihan yhtä painavalta, kun lähdimme nousemaan Dhipun kylästä ylöspäin.

Sade alkoi heti aamusta ja jatkui koko päivän, loppuen välillä hetkeksi. Polku kulki onneksi enimmäkseen metsässä, jossa pisaroiden kyllä kuuli rapisevan lehtiin, mutta alas asti niitä tuli vain vähän. Nousimme kivisiä portaita metri toisensa jälkeen, iilimatoja väistellen. Silti huomasin yhtäkkiä hihastani valuvan verta, itse mato oli jo lähtenyt mutta aikamoisen sotkun jätti jälkeensä. Iilimadot ilmeisesti ruiskuttavat haavaan jotain mikä estää veren hyytymisen, siksi ne vuotavat vielä pitkään.

Suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt leiriytyä jollekin matkan varrella olleista jakkilaitumista, mutta halusimme kokeilla jos pääsisimme yhden päivän aikana Panch Pokariin asti, joka oli seuraavan päivän kohde. Matkaa ei ollut kuin noin 10 km, mutta nousua tulisi 2000 metriä. Meillä oli hyvä tahti päällä, kiviportaita nousu oli helppoa, mutta silloin kun niitä ei ollut, polku oli mutainen ja joka askeleella liukui aina vähän taaksepäin.

Edellisen majatalon emäntä oli tehnyt meille lounaseväiksi chapati-leipää, joita söimme maapähkinävoin kanssa. Yhdellä jakkilaitumella meidät kutsuttiin sisään majaan, jossa emäntä tarjosi meille kupilliset jakkivoiteetä. Kyllä tällä jaksaisi vielä pari tuntia Panch Pokariin asti!

Lopussa polku muuttui ihan pieneksi ja ylitti useamman yli 4000 metriä korkean harjanteen. Märillä kivillä oli tosissaan keskityttävä siihen, mihin jalkansa asettaa. Maasto oli sammaleista eikä puita enää ollut, mutta jotain tosi kaunista pinkkiä kukkaa oli joka puolella. Se muistutti Suomen maaruskaa.

Lähes yhdeksän tunnin nousun jälkeen kipusimme viimeisen kukkulan yli ja edessämme avautui maisema Panch Pokarille; viidelle järvelle. Järvet ovat pyhiä sekä buddhalaisille että hinduille, joten sieltä löytyy useampi majatalo. Kaikki majatalot ovat auki vain festivaaliaikaan kesä-heinäkuussa, muulloin ne vuorottelevat. Tällä kertaa auki oli Sonam & Tungne Hotel. Meille osoitettiin punkat ensimmäisestä kerroksesta ruokailu/hengailutilan vierestä. Yläkerrassa oli lisää makuupaikkoja.

Olimme kaikki aivan puhki pitkän päivän jälkeen. Nousua tuli yhteensä noin 2000 metriä alle 10 km matkalla. Aikaa tähän meni noin yhdeksän tuntia. Koko loppuillan satoi kaatamalla, onneksi saimme kuunnella ropinaa lämpimistä sisätiloista. Paikan kamina vain päästi puolet savusta sisään hormista huolimatta, joten vaikka päätä ei särkisi korkeuden takia, sen aiheuttaisi hengitetty savu.

Pilvessä

Paimenten maja jossa meille tarjottiin jakkivoiteetä

Yhdeksän tunnin kipuamisen jälkeen vihdoin perillä