Päivä 68: Wind Riverin ytimessä

Lake Louise - Jim Harrower Lake 26,5 km. Yht: 1941,9 km.

Yleensä herään aina ennen herätyskelloa, mutta nyt olin vielä ihan täydessä unessa kun kello soi 5.30. Kuinkahan kauan olisin nukkunut ilman herätystä? Edellinen päivä oli selkeästi ottanut koville.

Tänään oli onneksi vähän helpompaa maastoa ja kilometrejäkin tuli heti enemmän. Ensimmäiset neljä kilometriä oli jopa polkuakin kun nousin Hay Passiin. Sen jälkeen high route erkani polusta ja kulki järveltä järvelle ja yli harjanteiden järvien välissä. Olin tulostanut paperikartat tälle reitille ennen reissua, niiden kanssa on täällä aika helppo suunnistaa. Maasto on niin avointa ja maastonmuodot niin isoja ja selkeitä, että puhelimen karttasovellusta harvemmin tarvitsee. Se on hyvä, säästyy akkua.

Golden Lake aikaisin aamulla

Kävelin tänään 14 isomman järven ohi, sekä lukemattomien pienempien lampien. Isoissa järvissä vesi on älyttömän kirkasta ja monissa niistä näin kaloja. Järviä on täällä niin paljon, ettei niillä kaikilla ole nimiä, osalla on vain numero. Tänään oli sen verran viileämpi päivä, ettei oikein tehnyt mieli uimaan. Lounastauolla olisin voinut pulahtaa, mutta kun olin ehtinyt syödä, alkoi vuorten takaa taas nousta mustia pilviä ja hetken päästä tulikin jo rakeita.

Edellisen päivän rakeita oli vielä aamulla maassa

Päivän toinen nousu oli Proghorn Peakin ja Nylon Peakin väliseen solaan. Vuoret on täällä jotenkin tosi dramaattisen näköisiä, todella jyrkkiä ja terävähuippuisia. Solaan noustessa vuoret ympäröivät minut joka puolelta, maisemat oli niin huimat että jouduin vähän väliä pysähtymään ja katsomaan taakse.

Nylon Peak ja Proghorn Peak näkyvät järven vastarannalla

Proghorn vähän lähempää

Solasta oli jyrkkä laskeutuminen tälle järvelle jonka rannalla nyt leiriydyn (noin 3300 metrin korkeudessa). Usein noissa jyrkissä kohdissa näyttää ensin siltä että eihän tästä pääse alas mitenkään, mutta kun katsoo tarkemmin ja lähtee vain etsimään niin aina sieltä löytyy joku reitti.

Olen kahden päivän aikana jutellut kahden ihmisen kanssa, kumpikin oli vaeltamassa tätä samaa reittiä, vain eri suuntaan. Kauempaa olen nähnyt ehkä 8 ihmistä, eli ruuhkaa täällä ei ole, vaikka on kiireisin kesäsesonki. Sen sijaan olen nähnyt useita murmeleita ja pienempiä jyrsijöitä nimeltä Pika.

Murmeli

Taas löytyi kiva telttapaikka