Päivä 19: Sumussa

KM 399 - KM 435,4. 36,4 km

Viime yö olikin ensimmäinen telttailuyö yksin tällä reissulla. Yölläkin ukkosti jossain vaiheessa, mutta nukuin hyvin ja heräsin virkeänä jo ennen viittä. Taivas oli täysin pilvessä, eikä se kirkastunut edes auringonnousun myötä. Polku nousi heti jonkun verran ylöspäin ja pian kävelin sumussa, jossa pystyyn kuolleet puut näytti aavemaisilta. Lintujen laulu sentään kevensi tunnelmaa joka oli kuin kauhuelokuvasta.

Välillä sumu sakeni sateeksi, mutta onneksi ei sentään ollut kylmä. Tarkenin shortseissa ja kuoritakissa ihan hyvin. Kolme naista ja koira tulivat polulla vastaan, he olivat 5 päivän vaelluksella. Muuten oli hyvin hiljaista. Olin ajatellut että kävelen pitkän ylämäen alkuun, pidän lounastauon ja mietin sitten kuinka pitkälle jatkan. Edessä olisi yli 10 km pitkä 2500 metriin nouseva harjannereitti, joka ei huonossa säässä oikein houkuttele. Kesken lounaan alkoi sataa kunnolla vettä ja kun kyyhötin sateenvarjoni alla, Irish Canuc ilmestyi paikalle. Hänkin oli läpimärkä, mutta sanoi jatkavansa ainakin vähän matkaa ylämäkeen.

Sumuinenkin metsä on tosi kaunis

Niin jatkoin minäkin, puolenpäivän aikaan ei vielä viitsi leiriytyä, eikä lounaspaikalle olisi edes saanut telttaa pystyyn. Ensimmäinen nousu oli 1600 metristä 2100:n. Ylämäen päässä olisi ollut ihan hyvä leiripaikka, mutta jatkoin silti matkaa. Seuraava nousu oli 2300 metriin. Ylhäällä sade taukosi ja hetken näytti siltä että sää kirkastuisi. Mutta ei se kuitenkaan kirkastunut. Vettä alkoi taas sataa kun laskeuduin 2100:n metriin. Irish Canuc oli pystyttänyt telttansa sinne ja sanoi odottavansa sään paranemista huomisaamuun ennen isointa nousua.

Minäkin taas hetken pyörittelin vaihtoehtoja mielessä ja päätin huonosta säästä huolimatta jatkaa matkaa ylös. Jos seuraavan päivän sääennuste olisi ollut parempi, olisin ehdottomasti laittanut leirin tähän, mutta ennuste oli valitettavasti ihan yhtä huono kuin tällekin päivälle. Niinpä sanoin heipat ja lähdin kiipeämään. Elättelin toiveita että huippu olisi tarpeeksi korkealla ollakseen pilvien yläpuolella. Nousin 2300, 2400 ja 2500 metriä eikä edelleenkään näkynyt mitään. Juuri kun lähdin laskeutumaan korkeimman kohdan jälkeen alas, alkoi ukkonen jyristä jossain kauempana. Kummasti sain vielä nostettua vauhtia, halusin äkkiä pois harjanteelta ennen kuin ukkonen on päällä.

2500 metriä korkea harjanne, eikä vieläkään näköaloja

Laskeuduin sen verran että pääsin metsän suojaan ja aloin etsiä telttapaikkaa. Sellainen löytyi heti polun vierestä, tänään tuskin olisi kulkijoita häiriöksi asti. Vaihdoin päälle kuivat vaatteet, söin illallisen ja nyt kirjottelen tätä sateen ropistessa telttaan. Toivottavasti sade loppuisi aamuksi, muuten tulee kurja päivä kun reitti nousee toistamiseen 2500 metriin ja sieltä olisi kiva nähdäkin jotain.

Niin paljon korkeuseroja ettei ne mahdu edes kuvaan