Päivä 81: Ohutta ilmaa
KM 2420,9 - Lake Elmo 40,1 km. Yht: 2447 km
Olin ihan varma illalla kun pystytin telttani jo valmiiksi kostealle niitylle, että se olisi aamulla ihan läpimärkä. Teltta siis. Mutta se olikin ihan kuiva. Onneksi olin jäänyt illalla tähän enkä jatkanut järvelle minne ensin meinasin, sinne oli nimittäin vielä aika paljon nousua. Jos jotain yritän vaeltaessa välttää, niin isoja nousuja päivän lopussa ja leiripaikan etsimistä pimeässä väsyneenä ja nälkäisenä.
Ensimmäisenä aamulla sen sijaan isot ylämäet ovat oikein mukavia. Silloin ne saa nousta hyvin levänneenä ja energisenä, auringonnousutkin ovat usein kauniimpia kukkulan huipulta. Niinpä tämäkin päivä alkoi reippaalla 600 metrin nousulla Lost Ranger Peakille. Maisemat alkavat taas näyttää vuoristoiselta, mikä on mahtavaa! Great Divide Basin oli "ihan kivaa" vaihtelua vuoristojen väliin, mutta kyllä meikäläisen sielu lepää parhaiten korkealla.
Koko päivän polku nousi ylös kukkuloille, laskeutui alas välissä ja nousi taas. Meinaan aina välillä unohtaa kuinka korkealla ollaan, ihmettelen vain että miten se näin hengästyttää ylämäessä, kunnes tajuan katsoa korkeusmittaria joka näyttää reilusti yli 3000 metriä. Ai niin joo.
Lost Ranger Peak näkyy edessä
Huippu muistutti suomalaista tunturimaisemaa
Onneksi eilisen ihmispaljous ei ollut seurannut minua ylös, vaeltajia oli muutamia mutta ei ruuhkaksi asti. Ihmismassat taitavat pysyä niillä reiteillä joilla voi ajella mönkijällä. Tänne ylös niillä ei ole asiaa. Kun istuin puun varjossa syömässä lounasta, Juju ja Chipotle kävelivät ohi ja pysähtyivät juttelemaan. Hetken päästä Alpine Pat tuli perässä. Ohi meni myös Burney ja uusi tuttavuus Abby koiransa Scoutin kanssa.
Halusin päästä mahdollisimman lähelle valtatietä, jotta huomenna aamulla voisin vain kävellä pari tuntia tien varteen. Beans on luvannut tulla hakemaan minut siitä. Löysin kivan leiripaikan Elmo-järven rannalta, tästä olisi tielle enää 13 kilometriä. Ilta oli tosi tyyni, aurinko laski sillä aikaa kun istuin rannalla ja söin illallistani. Valoisan aikaan rannassa lenteli isoja sudenkorentoja, hämärän tullessa ne hävisivät ja tilalle tulivat lepakot. Seurasin niiden vauhdikasta syöksähtelyä jonkun aikaa, mutta sitten alkoi tulla kylmä ja lämmin makuupussi houkutteli telttaan.
