Päivät 14-15: North Wall

KM 269,2 - KM 299, 29,8 km

Heräsin aamulla lintujen lauluun, linnut ovat täällä tosi äänekkäitä ja sirkutusta kuului montaa erilaista. Keitin itselleni kahvit ja söin aamupalaksi granolaa. Skybirdin herätyskello soi 20 minuuttia myöhemmin, hän ei syö aamupalaa ollenkaan vaan mutustaa sitten kävellessä patukoita. Minäkin kokeilin tätä alkumatkasta, mutta totesin että olen paljon energisempi ja virkeämpi kun syön aamupalan ennen lähtöä. Eikä mikään ole parempaa kuin nauttia aamukahvi makuupussissa ja samalla seurata kun valo alkaa lisääntyä.

Muut vasta heräili kun me jo lähdimme liikkeelle. Aamun ensimmäiset 3 tuntia meni vielä metsäpaloalueella kaatuneiden puiden yli hyppiessä. Sitten pääsimme vihdoin taas vihreään, terveeseen metsään ja polku alkoi nousta ylöspäin North Wallille, joka on Chinese Wallin pohjoinen osa. Lumi alkoi noin 2000 metrin korkeudessa, josta nousu jatkui 2300 metriä korkeaan solaan. Jylhä North Wall oli koko ajan oikealla puolella, reitti seurasi sitä ensin itään ja kääntyi sitten kulman taakse etelään.

Pidimme lounastauon Lake Levalella, enkä kyllä muista pitkään aikaan nähneeni yhtä kaunista paikkaa. Syvän turkoosi järvi jota ympäröi korkeat pystysuorat seinämät ja vesiputoukset. Nähtiin iso kotka, se lähti lentoon rannasta kun saavuimme järven rantaan ja laskeutui jonnekin järven toiselle puolelle tarkkailemaan tilannetta. Minä uskaltauduin uimaankin, olihan edellisestä suihkusta jo 5 päivää joten pieni huuhtelu teki hyvää. Vesi oli kylmää, mutta ei kuitenkaan ihan avantokylmää.

Luminen reitti jatkui pitkälle iltapäivään, suurimman osan ajasta polkua ei näkynyt ollenkaan ja suunnistettiin kännykkäsovellusten avulla. Ylitimme päivän aikana 5 solaa, jotka oli kaikki yli 2100 metriä korkeita. Jokaisen solan päältä aukeni uusi upea maisema jota hallitsi North Wall. Pehmeässä lumessa tarpominen oli aika työlästä ja siellä missä ei ollut lunta, polkua pitkin virtasi vesi.

Puoli kahdeksan aikaan saavuimme vihdoinkin leiripaikalle jolle halusimme jäädä, tästä oli nimittäin hieno näköala North Wallille. Leiriä ympäröivä kukkaniitty oli paikoin veden vallassa, mutta onneksi telttapaikat olivat lähes kuivia. Juuri kun olimme saaneet teltat pystyyn, alkoi kuulua jyrinää ja ihan kuin joku olisi sammuttanut valot. Mustat pilvet vyöryivät North Wallin takaa ja alkoi salamoida. Myräkkä ei onneksi kestänyt kauaa, sinä aikana ehdin kuitenkin venytellä ja vaihtaa yövaatteet päälle. Teltan reunan alta näkyi että taivaalta tuli rakeita. Ukkosen jyrinä vuorilla on kyllä samalla jotain tosi hienoa, mutta myös pelottavaa. Täälläkin se kaikui vuorten seinämistä ja tuntui kuuluvan joka suunnasta. Myrskyn jälkeen taivas oli sininen ja saimme rauhallisen yön.

KM 299 - My Lake, 29,3 km

Teltastani oli suora näkymä North Wallille, siksi olinkin jo ennen auringonnousua valmiina teltan ovi auki ja kahvikuppi kädessä. Jyrkän seinämän yläreunasta lähti leviämään kullankeltainen alue kun auringonsäteet osuivat siihen. Kun olimme saaneet varusteet pakattua koko seinämä kylpi jo auringonvalossa. Olimme 2155 metrin korkeudessa, täältä lähtisimme laskeutumaan 1600 metriin ja sieltä taas takaisin yli kahteentuhanteen. Alkumatka oli taas ihanaa vehreää havumetsää joka tuoksui voimakkaasti. En ole vielä kävellessä kuunnellut äänikirjaa (paitsi tiellä), koska täällä on niin paljon linnunlaulua.

Metsän jälkeen edessä oli taas palanut alue, joten olimme henkisesti varautuneet taas esteradalle. Mutta sitä ei tullutkaan. Sitten kun vielä näin polulla useita läjiä hevosen lantaa, tajusin että eipä ne hevoset olisi tänne päässeet jos polkua ei olisi siivottu. Eli ei kaatuneita puita, päästeltiin menemään minkä kerittiin innoissaan siitä että kerrankin oli esteetön reitti.

Puoli yhdeltä kun pysähdyimme lounaalle, olimme kävelleet jo 22 km. Lounasta syödessä tutkittiin karttaa, että minne menisimme yöksi. Reitti nousisi taas aika korkealle, eli meidän ei kannattanut enää jatkaa kovin pitkälle jos emme haluaisi telttailla lumessa. Meillä oli siis koko loppupäivä aikaa kävellä 7 kilometriä. Heitimme nurmikolle pitkäkseen ja otettiin pienet torkut ennen kuin jatkoimma matkaa.

Viiden maissa saavuimme järvelle, jonka rannalla aioimme yöpyä. Koko alue oli lumen peitossa, mutta löysimme kummankin teltoille sopivat sulat läntit muutaman puun juurelta. Vähän myöhemmin myös Moose ja Mousetrap saapuivat paikalle. Onneksi järven rannalta löytyi lapio niin pojatkin saivat pystyttää telttansa lumettomalle maalle.